Menofiilis

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tämä kortti hyppäsi kaupassa hyllystä silmille.

Kuin muistona kesän upeimmasta reissusta-itseasiassa kahdesta ;)

Tein toukokuussa jo perinteeksi muodostuneen reissun Viron Turiin (Tyriin).

Tällä kertaa poikkeuksellisesti omalla autolla, naisporukalla.

Aiemmin olen mennyt milln minkäkin bussilastin mukana.

Nyt menimme perjantaiksi ja se kyllä kannatti. Ei ruuhkaa. Upea keli ja ihania kasvilöytöjä.

Kaiken huippuna loistava matkaseura.

Kesäkuun lopulla eri seurueella pakkasimme jälleen kimpsumme meidän autoon, noukin matkalaisia matkanvarrelta kuten aiemminkin.

Tällä kertaa suuntasimme Mikkeliin. Siellä treffasimme toiselta puolen Suomea tulleita puutarhatuttuja ja paikallisiakin.

Tutustuimme Kenkäveron pappilan puutarhaan ja miljööseen, söimme upeissa puitteissa lounasta.

Kenkäverossa saimme myös todella hyvää palvelua. 

Kävimme Anjan puistossa.

Uudessa Mikkelipuistossa, jonne on muodostumassa näyttävät näytepuutarhat ja pieni taimistokin ilahdutti matkalaisia.

Illaksi ajoimme vielä tutustumaan yksityispuutarhaan.

Yömme vietimme lyhyesti nukkuen ja sunnuntaina aamu alkoi Tommolan tilalla Leivonmäellä.

Saimme opastetun kiertokäynnin näytemaille ja viihdyimme taimistolla oikein mainiosti!

Varsinainen puutarhurin taivas! Tommolassa saimme loistavaa palvelua ja ilmakin suosi meitä.

Auto täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kasveja suuntasimme kulkumme kohti Hartolaa. 

Matkalla poikkesimme Karoliinan kahvimyllyyn kahville ja oli kyllä paras kahvipaikka maailmassa. Suosittelen lämpimästi! Kannattaa poiketa kun näkee kyltit valtatiellä.

Kodikkaassa talossa on pieni kahvila. Kesällä terassi ja suuri paviljonki pihalla antavat lisätilaa.

Asiakkaita oli paljon- tuvantäydeltä. Silti vaikka meitä ennen kahvila oli pullollaan, meitä ennen jonossa tulvi asiakkaita, meidän reilun 10 hengen porukkamme ja perässämme jono kasvoi vain....saimme nopeaa ja ystävällistä palvelua.

Paras oli ehdottomasti tilanne, kun yksi meistä kysyi missä hänen lämmitetty suolainen piirakkansa on..." vein sen pöytäänne, samoin kahvinne". Ihanaa!

Pääsimme tutustumaan erään puutarhatutun rakenteilla olevaan pihaan. Kaunista oli jo nyt...laajalla tontilla upeat puitteet ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa vaikka mihin.

Tiemme erkanivat. Yhteinen retkemme oli saatu päätökseen ja osa porukkaa käänsi autojensa keulat kohti kotia. Muutaman tiet olivat erkaantuneet jo aiemmin.

Meidän iloinen reissuautomme päätti ihailla harjumaisemia ja teimme yllätyshyökkäyksen matkallamme vielä yhteen ihastuttavaan puutarhaan. Kiitos puutarhatutulle, että otit meidät vastaan lyhyellä varoitusajalla. Käynti oli mahtava elämys.

Pääkaupunkiseutua kohti ajellessa alkoi kello jo kallistua iltaan.

Jättäessäni puolet matkalaisista saimme vielä tutustua pihaan, jossa pysähdyimme.

Vieläkin liikutun, kuten liikutuin silloin illalla.

Olen seurannut puutarhaa kuvista. Nyt näin sen kaiken oikeasti.

Rakkaus puutarhaan, mieletön hyvä olo ja rauha suorastaan henki kaikesta. En osaa sanoin selittää. 

Valtavilla "tiluksilla" kun tietää miten mieletön työmäärä on vaadittu siihen, että kaikki näyttää niin upealta. Sellainen omistautuminen herättää sanatonta kunnioitusta, ainakin minussa.

Kaiken kruunasi kuppi kuumaa yrttiteetä. Eikä mitä tahansa teetä vaan puutarhaystävämme esitellessä pihaa meille, hänen miehensä kipaisi puutarhaan keräämään tuoreet yrtit ja kukat haudutti teen!

En ikinä ole juonut niin hyvää teetä. Olen kuitenkin yrttiteen ystävä ja juonut kupin jos toisenkin elämässäni!

Kiitos!

Kohti kotikontuja pääsimme lähtemään aika myöhään, mutta koko upea viikonloppu oli tuonut niin valtavasti hyvää mieltä, ettei tuntunut missään.

Seuraavina päivinä kyllä väsytti mutta ihmekös tuo ;)

Lauantai aamuna klo 05 olin startannut ja sunnuntaina yöllä olin kotona kahden kieppeillä.

Kyllä maanantaina saikin väsyttää. 

Molempia matkoja yhdistää sama henki. Ihmisiä, osa tuttuja, osa vieraampia. Yhteinen harrastus ja intohimo puutarhaan. Hyvä mieli, antamisen ja jakamisen riemu. Huumori, sydämellisyys.

Uusia reissuja odotellessa!

Kortin kuvan on piirtänyt Berni Parker, kortti on suomalaisen Karto:n painama.

www.berniparkerdesign.com 

www.tommolantila.com

www.kenkavero.fi

www.mikkelipuisto.fi

anjanpuisto.webs.com

Ihanat iirikset

Saksassa keväällä käydessäni mukaan taimistolta tarttui myös tällainen kaunotar.

Nimilappu unohtui kurkata kuvatessa.

Kaunis miltei ruskea saksankurjenmiekka.

Sisukas siperiankurjenmiekka.

Pihassa kasvoi valtava mätäs siperiankurjenmiekkaa.

Kaivoin sen vuosi sitten maasta hurjalla työllä.

Tiesin sen muuten jäävän kaivurin alle.

Jaoin koko mättään pieniin paloihin, joita lapiolla maasta kaivaen tuli kaksi kottikärryllistä täyteen.

(siinä vaiheessa kaikki juolavehnä, paksu savi oli irrotettu)

Istutin sitä kaikkialle pihan varjoisaan penkkiin turvaan.

Jaoin ystäville ja tuttaville.

Toivoin sen nyt ylipäätään säilyvän hengissä hurjan siirron.

Se ilahduttaakin minua kukkimalla!

Todellista vanhan perennan sisua.

Ehkä kurjenmiekat tietävät että rakastan niitä yli kaiken.

Olen lukenut mystisiä kertomuksia kurjenmiekkojen oikuttelusta.

Miten ne kiusaavat puutarhureita leikkimällä primadonnaa.

Minä olen haalinut kurjenmiekkoja kaikkialta.

Ystäviltä ja tuttavilta vaihtaen,

turuilta ja toreilta,

taimistoilta suomessa ja ulkomailla,

jopa siemenestä kylvin tätä oman pihan vanhaa siperialaista.

Olipa kyseessä pieni jakopala virolaiselta mummolta

tai lentäen mukana rahdattu mullaton juurakko...ne kukkivat.

Monet samana vuonna, suurin osa seuraavana.

Vain muutamaa erikoisempaa olen joutunut odottamaan pari kesää.

Sekin oikeastaan oma vika, sillä toistaiseksi kurjenmiekkani kasvavat turhankin varjossa,

juuri tämän suuren salaojatyön vuoksi.

Tiesin sen tulevaksi ja siksi jo pari vuotta olen istuttanut iirikseni vain turvaan omenapuiden alle.

Kevättä sisällä ja kevättä ulkona...

 Kevätaurinko paistoi urheasti. Lämmitti talon päivisin jo selvästi.

Ostin yrttejä ikkunalle.

Tulppaaneja pöydälle.

En osaa sanoa, mikä minua viehättää tässä, juuri kun tulppaani on lakastumassa.

Sen väri ja olemus on jotenkin herkimmillään ja kauneimmillaan, silkkinen.

Pikkuneidin syntymäpäivää juhlittiin maaliskuussa.

Pihalle kevät tuli sitten oikein humahtamalla.

Aurinko sulatti lumet nopeasti ja ensimmäiset pienet ja urheat kurkistelivat kukkapenkeistä.

Valkeat krookukset olivat jo melkein auki syreenin juurella.

Kun eräänä aamuna ajattelin valokuvata ne.

NE OLIVAT KADONNEET!

(eräs pitkäkorvainen, ristiturpainen ja lättäjalkainen otus oli syönyt ne- ettäs kehtaakin!)

Siinä sai kuulla mieskin kunniansa.

Hänen suuri tehtävänsä kun on ripotella kahvinporot puutarhaan.

Jänikset kiertävät sipulikukkapenkit kaukaa kun niihin ripottelee pitkin kevättalvea käytetyt kahvinporot.

Tänä vuonna turhan usein bongasin ne kompostipussista.

(Mies on ainoa kahvinjuoja meillä.)

Kevätilona pikkunarsissit toivottavat tervetuloa pihapolun alussa.

 Oranssit lempitulpaanit taas silkkisinä.

Sitten luonnon julmin aprillipila!

Lauantaina oli jo kylmä ja satoi hiukan räntälunta, joka suli kuitenkin maasta heti pois.

Eilen palmusunnuntain iltapäivän ja illan satoi lunta ja se jäi maahan!

Ei tehonnut aprillia! Lumi oli maassa tänäänkin.

Toivotaan etteivät kuninkaalliset pelästy tai tykkänään suutu.

Keisaripikarililjat nimittäin ovat jo reilu 10 centtiset alut kukkamaassa.

Pikkuiset narsissit pelastin kellariin kovalta pakkaselta.

Lumikellot pitänevät pintansa. Kruunupäitä en voi maasta kuitenkaan lähteä kaivaamaan.

Nehän ovat hyvin tähän asti talvehtineet, mutta salaojatyön vuoksi ne siirtyivät syksyllä hurjan myöhään ja jäivät vähän turhan lähelle pintaa.. nyt peukut pystyssä.

Hiukan puutarhahommia

Viikonloppuna mies oli ihana ja haravoi omenapuiden alustan. Nurmikko notkuu yli 20cm pitkänä savessa. Saappaan pohjiin kertyi hetkessä kauhea köntti.
Saimme kuitenkin aikaan lehtikasan, johon lisäsin multaa ja turvetta ja talvisuojaturvetta pintaan että siellä uinuvat nyt sadat purkit odottaen kevättä ja istuttamista...

Taloa kiertää savimatto. Arvomme ehtiikö pihapolut tehdä vielä kuntoon ennen talvea-vai pitäisikö odottaa että talvi ensin tekee kaivellulle maalle tehtävänsä ja polut vasta sitten? Tuossa savessa ja kurassa ei kyllä tee mieli kulkea yhtään. Toisaalta pääpolun kohdalta ei maata juuri kaivettu, laatat vain osa otettiin ajallaan pois, osa hajosi kun kaivuri kuitenkin vielä osui niihin painollaan.Ei vain olisi yhtään energiaa eikä oikein aikaakaan tähän aikaan vuodesta-kun illalla tulee niin nopeasti pimeä.
Jahka nuo koneet häipyvät-ehkä tänään- ottanen valokuvia todisteeksi kurjuudesta, että voin sitten tulevia istutuksia kunnioituksella ja hartaudella ihailla.

Edelleen lämpö jatkuu. Parina aamuna viime viikolla oli auton ikkuna jäässä. Silti päivisin lämpöitila nousi reilusti plussalle. Tänään on monen sumuisen ja harmaan päivän jälkeen taas melko kirkas päivä. Maa kuivuu, kuivuu, kuivuuhan.

Hengissä

Pihassa tehdään vihdoin -kolmatta viikkoa- niitä kuuluisia salaojia.

Siksi tämä suuri hiljaisuus.
Juoksen kuopan reunalle, haen ja vien lapsia, roikun taas kuopan reunalla. Soitan puheluita, vastaan puheluihin.
Notkun taas siellä kuopan reunalla kaivurimiesten kanssa.
Ravaa kunnan LVI-vastaava, vesivastaava, putkivastaava ja mitä lie.  Aina uusi naama ja uusi nimi-ei niissä pysy kärryillä. Kaikki polttavat tupakkaa niin että vaikka olen ulkona tuntuu että tukehdun niiden puolesta.
Kaivuri kaivaa ja peittää, ongelma, putki rikki. Roikutaan kuopan reunalla. Äijiä ravaa sieltä ja täältä ja viemäriautoa, kuvauspiuhaa, piirtäjää varten uusia mittauksia ja soittoja taas jollekin vastaavalle, että haittaako jos suunnitelmaa muutetaan kun on nyt näin.
Rämmitään savessa ympäri taloa, käydään kellarissa.
Haen ja vien lapsia joka välissä. Pissatan koiria.
En ehdi ruokakauppaan.

On löytynyt rikkinäinen likavesiviemäri toista metriä väärästä paikasta -tänään se vihdoin korjattiin.
Tuli siis urakkaan lisähommaa kun se viemäri pitää uusia myös pihassa ja talossa sisällä.
On löydetty maakaapeli väärästä paikasta mutta ollaan kaikki hengissä-toisinkin voisi olla. On tullut monta vuotta kuopsuteltua milloin lapiolla, milloin rautakangella noin millin päässä siitä kaapelista. Joka ei suinkaan ollut kuopattu syvälle, kuten kuuluisi vaan pintamultaan.

On siis savea, savea ja savea. Kaivureita ja autoja piha täynnään ja puutarha kaukainen unelma tuon saven keskellä.

Palaan kun kykenen raportoimaan.

Onni on taitava ja asiansaosaava kaivurimies ja apumies. Jos jotain hyvää kykenee löytämään.
Koko tänä reilun kahden viikon aikana ei ole juurikaan satanut (se on suoranainen ihme kun vertaa miltä koko loppukesä-alkusyksy vaikutti-kaatosateen lomassa tihkusadetta ja taas kaatosadetta).
Eikä myöskään ole tullut vielä kylmä.

Kannatti siis odottaa koko vuosi.