...puutarhatyömyyräinspiraation?
Koko vuosi on kulunut miettien, kuvaten, puutarhoista nauttien.
Ainoa asia mitä sain tehdyksi, oli uusi potager. Se valmistui keväällä.
Kylvin sen ( liian) täyteen. Ensin vaivasi kylmä, sitten kuivuus, kuumuus ja nyt sataa koko vuoden edestä. En halua valittaa, mutta sää on iso osasyyllinen siihen, että kaikenlainen työmotivaatio on tipotiessään.
Kasvihuoneessa tomaatit ovat hengissä ja tuottavat äärimmäisen herkullisia kirsikkatomaatteja NYT.
Kiitos Blumath-kastelujärjestelmän, ne ovat koko kesän selvinneet melkein omin avuin.
Hävettää ihan. Alkukesällä kasvihuoneessakin oli niin kylmä, ettei mikään oikein kasvanut vauhdilla.
Sitten tuli niin kuumaa, ettei tomaatti oikein jaksanut ahkerasta kukkimisesta huolimatta muuttua satoakantavaksi ja nyt kun sadekausi alkoi, ja saa jo alkaa vahtia yöhalloja, satoa tulee lopulta.
Chiliäkin on lasten vaatimuksesta.
Potagerissa pinaatin ja rucolan söi heti alkukesästä elukat.
Retiisit tekivät upeat lehdet, mutta kun tuppaan nosti maasta, juuressa oli pieni pikkurillinkynnenpalan kokoinen nökö, jota hyvällä tahdollakaan ei voinut kutsua retiisiksi ja siihenkin oli joku riivattu ötö tehnyt ruskean käytävän ja se nökö parka näytti mädäntyneeltä.
Tällä hetkellä kaikki rehottaa-kiitos sateen. Porkkanat näyttävät onnistuneen.
Perunoista ainakin toinen laatikollinen.
Toinen ei oikein itänyt, joten en tiedä mikä syynä, eri laatuja ovat.
Sipulimaalle iski sipulikärpänen niihin sipuleihin, jotka kasvoivat. Valtaosa istukkaista ei edes kasvanut. En tiedä miksi. Luulin tehneeni kaiken parhain päin.
On ravinteikas, hyvä maa, tuhkaa ja lämpöä ja kastelin jopa sipuleita pahimmilla helteillä, että olisi mahdollisuus.
Kaikista maahan laitetuista kynsistä sain yhden, siis YHDEN valkosipulin!
En ymmärrä. Harmittaa. Sillä meillä syödään paljon sipulia ja oman maan sipulit ja valkosipuli on vaan ihan järjettömän hyviä.
Salaattia tulee yli tarpeen. Säilön sitä koirillekin varastoon.
Kesäkurpitsa on ehtinyt tehdä satoa, vaikka alkukesällä näytti epätoivoiselta kylmän vuoksi.
Raparperi on tehnyt kaksi suurta satoa.
Herneet olivat hyviä mutta ei häävi sato. Papuja ei paljon näy.
Mangoldin nuoret versot, joita odotin, tappoi juhannukset raekuurot. Olin jo epätoivoinen, sillä yleensä mangoldi ei edes idä ja nyt hyvässä kasvussa olleet versot hakkautuivat pilalle. Ne kuitenkin jaksoivat kasvaa ja nyt ihan suuria kasveja on laatikollinen.
Joku siellä miettii, että mitä sinä tarhuri valitat!?! Itepä laitoit!
Tämä on nyt kai sitten minun Akilleen kantapääni.
Potager on ajatuksena minusta ihana.
Haluaisin syödä itse kasvatettuja, puhtaasti viljeltyjä kasviksia.
Potager on kaunis, vihannekset ovat ihania kasvaessaan.
Mutta sitten se todellisuus on tuota kaikkea yllämainittua.
Sää, eläimet ja milloin mikäkin vaivaa ja puutarhurin unelma rapisee silmissä.
Viimeinen, painavin syy. Laiskuus. Jos minä en tee, kukaan ei tee. Kun liian moneen elämänalueeseen pätee sama juttu...jostain jää tekemättä.
Lupasin jo itselleni, että siirrän viiniköynnöksen kasvihuoneeseen ulkosalta.
Ensi vuonna voisin pyhittää kasvihuoneen pelargoneille, nimittäin taas tuli testattua, ettei niitä kannata laittaa taivasalle kasvamaan.
Mietin myös, että potagerin laatikot sopivat hyvin vauvalaksi perennoille, joita pitää siirtää...
