Kevät hiipii puutarhaan

Tämä aika keväällä on ihan paras aika vuodesta.
Joka vuosi rakastun toukuuhun vain enemmän.

Esikot virittelevät värisinfoniaansa ympäri pihaa.
Naapurissa kasvaa keltavuokkoja nurmikolla merenä.
Ilokseni huomasin rajarikkureita ja karkulaisia meidän puolella!
Jee! Ehkä ensimmäinen keltavuokko meidän pihalla kukkii ihan lähipäivinä.

Scillat, pyskiurunkannukset ja kirjokevättähdet sekä valkovuokot
levittäytyvät urheasti pitkin pihaa.

Jouluruusut kukkivat. Sinivuokot kukkivat.
Voiko ihanampaa olla, kuin kuljeksia rönttösvaatteissa pitkin pihaa aamutuimaan ja pyllistellä pienen pienten kevätkukkien lähietäisyydellä.

Jollain lailla nurmikon näennäinen kuolleisuus, kuivat perennanvarret, kaikki ruskea saa ihan uudenlaisen merkityksen siellä täällä pilkistelevän vihreän rinnalla.

Pentu talossa

Kevät on ihanin aika ottaa koiranpentu.
Talon vanhus täytti melkein kuukausi sitten kunnioitettavat 16 vuotta.
Vappuna meille muutti uusin tulokas.
Whippet- neidin ( pian 7v.) mielestä tuo pieni on ihana. Kulkee varoen sen luo ja nuuskuttaa.
Harjakoirauros ( reilu 2v.) katsoi minua halveksivasti " yök, vauva! " eikä ole edelleenkään pätkän vertaa kiinnostunut pikkuisesta. Sallii pihalla sen kulkea lähellään. Ei murise tms. Mutta on täysin välinpitämätön. Pieni kunnioittaa isoja. Kulkee iloisena niiden perässä mutta ei tunkeile.

Pienen elämä on niin autuasta. Syö, pissii, leikkii, pissii, nukkuu, pissii.
Se on niin ihana!

Voinette vetää johtopäätöksen, miksei kevätkukista ole ilmestynyt kuvia...olemme kulkeneet ihailemassa niitä pennun kanssa aamuvarhain, päivällä, iltapäivällä ja illan hämärtyessä. Silmät tarkkana, mutta ilman kameraa. Asia korjaantuu, kun saadaan aita kuntoon, eikä tarvitse pelätä koirien päätyvän tuelle tahi ketun pihalle!