Kevätaurinko paistoi urheasti. Lämmitti talon päivisin jo selvästi.
Ostin yrttejä ikkunalle.
Tulppaaneja pöydälle.
En osaa sanoa, mikä minua viehättää tässä, juuri kun tulppaani on lakastumassa.
Sen väri ja olemus on jotenkin herkimmillään ja kauneimmillaan, silkkinen.
Pikkuneidin syntymäpäivää juhlittiin maaliskuussa.
Pihalle kevät tuli sitten oikein humahtamalla.
Aurinko sulatti lumet nopeasti ja ensimmäiset pienet ja urheat kurkistelivat kukkapenkeistä.
Valkeat krookukset olivat jo melkein auki syreenin juurella.
Kun eräänä aamuna ajattelin valokuvata ne.
NE OLIVAT KADONNEET!
(eräs pitkäkorvainen, ristiturpainen ja lättäjalkainen otus oli syönyt ne- ettäs kehtaakin!)
Siinä sai kuulla mieskin kunniansa.
Hänen suuri tehtävänsä kun on ripotella kahvinporot puutarhaan.
Jänikset kiertävät sipulikukkapenkit kaukaa kun niihin ripottelee pitkin kevättalvea käytetyt kahvinporot.
Tänä vuonna turhan usein bongasin ne kompostipussista.
(Mies on ainoa kahvinjuoja meillä.)
Kevätilona pikkunarsissit toivottavat tervetuloa pihapolun alussa.
Oranssit lempitulpaanit taas silkkisinä.
Sitten luonnon julmin aprillipila!
Lauantaina oli jo kylmä ja satoi hiukan räntälunta, joka suli kuitenkin maasta heti pois.
Eilen palmusunnuntain iltapäivän ja illan satoi lunta ja se jäi maahan!
Ei tehonnut aprillia! Lumi oli maassa tänäänkin.
Toivotaan etteivät kuninkaalliset pelästy tai tykkänään suutu.
Keisaripikarililjat nimittäin ovat jo reilu 10 centtiset alut kukkamaassa.
Pikkuiset narsissit pelastin kellariin kovalta pakkaselta.
Lumikellot pitänevät pintansa. Kruunupäitä en voi maasta kuitenkaan lähteä kaivaamaan.
Nehän ovat hyvin tähän asti talvehtineet, mutta salaojatyön vuoksi ne siirtyivät syksyllä hurjan myöhään ja jäivät vähän turhan lähelle pintaa.. nyt peukut pystyssä.
4 kommenttia:
Voi ristiturpa :-/ Ei muuta kuin mies pihalle piippu tanassa...
Meillekin tuli lunta, se suli melkein pois ja nyt taas sataa lisää. Keisarinpikarililjassa täälläkin reippaat alut, kävin tänään katsomassa niin eivät ole moksiskaan - onneksi!!! Eikä näytä muutkaan kasvit ottaneen nokkiinsa tätä veivaamista, kai tämä kuitenkin niin normaalia kevättä on.
Ettäs kehtasi, elläin. Syödä nyt toisten herkut!! Ehkäpä niille pitää keittää kahvit ihan vartavasten, kuten muillekin "yllätysvieraille". Perskuta.
Hurjan pitkällä kevät on jo sinullakin, pirullisesta aprillipilasta huolimatta. Toivottavasti pikarililjasi selviävät shokista kuin keisari konsanaan: pää pystyssä ja miekka tanassa!
Mä olen aina pitänyt itteeni hassuna, kun tykkään just tuon vaiheen tulppaanista eniten. Nyt meitä on sitten kaksi hassua!
Puutarhasi näytti jo tosi kivalta, ennen tiedätkyllämitä.
Hei, elämää ja elämyksiä :)
Hauskaa että itsestä hassulta tuntuvat asiat voi olla yhtä hassuja jonkun muunkin elämässä.
Kiitos kauniista sanoistasi myös.
Jos haluat katsella lisää kuvia puutarhastani, kurkkaa vanhaan blogiini "salainen puutarha" sivupalkista. Tännekin toki lisämateriaalia alkaa tulla jahka elämä voittaa ulkona.
Intopii, hengissä ovat kuninkaalliset ;) Vaikka takatalvikin on tehnyt tuloaan monen monta kertaa.
Lähetä kommentti