Iris spuria

Tässä on kukka, jota olen odottanut. Ostin tämän ensimmäiseltä reissultani Viron kukkamarkkinoille.

Oli kevät....viisi? vuotta sitten.

Myyjällä oli kuva iiriksestä, joka kukki häntä korkeampana ( eikä myyjätärkään ollut lyhyt).

Iris spuria kertoi nimekseen.

Joka vuosi on kasvattanut metriset vahvat lehdet, ei kukkia.

Ajattelin, josko paikka aamuauringossa ei kelpaa...onko sittenkin liian savinen maa, vaikka sitä paransin ja mielestäni tämä oli pihan suojaisin paikka talvia ajatellen...pitäisikö siirtää...en ehtinyt.

Tänä vuonna hän päätti kukkia!

Kuvat eivät onnistuneet. Tuuli heilutti pahasti. Pakko kuvata, kun ei tiedä montako päivää kukkii.

Kukkavarsi kuitenkin on pidempi kuin minä - lähes kaksi metriä.

Sen päässä keikkuu kaunis iiris. Hehkuvan värisenä.

Iirikset

Kuten joka vuosi. Ne vain jaksavat ihastuttaa!
Tänä vuonna kukinta on niukempaa mutta kukkia piisaa.

Iiris, iiris, ihana iiris.

Paluu edelleen alkukesään.

Matalat kurjenmiekat kukkivat nopeasti mutta kauneus on puhuttelevaa.

Mätäskurjenmiekan kanssa ei tänä vuonna tarvinnut olla niin nopea kuin aiempina kesinä.

Kukat ilmestyivät vaivihkaa lehtien lomaan, mutta tänä vuonna niitä tuli paljon ja kukinta kesti pitkään.



Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus, yllätti minut.

En nimittäin tiennyt sellaista vielä omistavani.

Nämä ovat taimina naapurilta saatuja. Luulin kaikkien olevan violettia.

Yllätys oli ihan iloinen.

Iris. Nimetön.

Voi olla jokin siperiankurjenmiekka.

Toisaalta kukan muoto on hiukan kuin Iris ensatalla.

Aika matala, suloinen.

Ruukut joissa nämä majailevat on nostettu niin moneen kertaan eri paikkaan,

etten enää ole ihan varma ruukun alkuperästä.

Taimivaihto jonkun ihanan puutarhatutun pihasta, vanhaa kantaa, matala iiris.

Tässä komeilee ilmeisesti virolaista kantaa oleva kurjenmiekka.

Tämä on kasvanut ensimmäisestä Türin matkastani asti paraatipaikalla

muistiinpanolla: "beige vanha iiris ihanalta mummolta"

Kukki nyt siis ensimmäistä kertaa. Aivan valtava määrä kukkia!

Iris variegata

Olettaakseni siis ns. taatankurjenmiekka. Jossain lähteissä sen yläterälehdet mainitaan beigeksi/ruskeaksi, toisissa keltaisiksi. Jossain lähteessä mainittiin että taatankurjenmiekan lehtien tyvi on punertavanvioletti.

Tässä siis keltaisemmat yläterälehdet.

  



Iris sibirica 'Dance ballerina dance'

Tarttui keväällä mukaani HansaPlantin taimistosta.



Vaalea hurmaava kurjenmiekka vailla nimeä.

Kovin muistuttaa Iris sibirica 'Butter and Sugar'.

Kukki kauniisti omenapuun varjossa.

Yllä pihassa alunperin kasvaneen siperiankurjenmiekan jakotaimi.

Lisää nimetöntä kauneutta.

Sade sai ylälehdet rullautumaan piiloon.

Voi silkkistä haurautta.

Tämä pikkuiruinen muistuttaa miltei tarhajuorua.

Iiris sekin kuitenkin on. Kauniin vaaleansininen, herkkä.

Kuvaähky uhkaa.

Ei näitä vain voi olla ihailematta-eihän?!



Ihanat iirikset

Saksassa keväällä käydessäni mukaan taimistolta tarttui myös tällainen kaunotar.

Nimilappu unohtui kurkata kuvatessa.

Kaunis miltei ruskea saksankurjenmiekka.

Sisukas siperiankurjenmiekka.

Pihassa kasvoi valtava mätäs siperiankurjenmiekkaa.

Kaivoin sen vuosi sitten maasta hurjalla työllä.

Tiesin sen muuten jäävän kaivurin alle.

Jaoin koko mättään pieniin paloihin, joita lapiolla maasta kaivaen tuli kaksi kottikärryllistä täyteen.

(siinä vaiheessa kaikki juolavehnä, paksu savi oli irrotettu)

Istutin sitä kaikkialle pihan varjoisaan penkkiin turvaan.

Jaoin ystäville ja tuttaville.

Toivoin sen nyt ylipäätään säilyvän hengissä hurjan siirron.

Se ilahduttaakin minua kukkimalla!

Todellista vanhan perennan sisua.

Ehkä kurjenmiekat tietävät että rakastan niitä yli kaiken.

Olen lukenut mystisiä kertomuksia kurjenmiekkojen oikuttelusta.

Miten ne kiusaavat puutarhureita leikkimällä primadonnaa.

Minä olen haalinut kurjenmiekkoja kaikkialta.

Ystäviltä ja tuttavilta vaihtaen,

turuilta ja toreilta,

taimistoilta suomessa ja ulkomailla,

jopa siemenestä kylvin tätä oman pihan vanhaa siperialaista.

Olipa kyseessä pieni jakopala virolaiselta mummolta

tai lentäen mukana rahdattu mullaton juurakko...ne kukkivat.

Monet samana vuonna, suurin osa seuraavana.

Vain muutamaa erikoisempaa olen joutunut odottamaan pari kesää.

Sekin oikeastaan oma vika, sillä toistaiseksi kurjenmiekkani kasvavat turhankin varjossa,

juuri tämän suuren salaojatyön vuoksi.

Tiesin sen tulevaksi ja siksi jo pari vuotta olen istuttanut iirikseni vain turvaan omenapuiden alle.

Iiris

Matalat kurjenmiekat kukkivat kilpaa.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Ihanainen pieni mätäskurjenmiekka.

Monena päivänä olen käynyt kurkkimassa sen lehtien lomaan,

etten vain jää paitsi sen sievästä kukinnasta.