Laulu on aina ollut mielessäni ja olen haaveillut pääseväni Hollantiin puutarhailemaan ja ihailemaan sipulikukkapeltoja. Keukenhofin upea puutarha on siintänyt silmissäni. Valtava Floriade-näyttely, joka järjestetään vain kerran kymmenessä vuodessa olisi mahtava saada kokea.
Vuonna 2012 unelmien täyttymys oli tulla toteen. Huomasin, että Floriade vuosi osuisi sopivasti ja voisin päästä näkemään molemmat. Varasin jo hyvää matkaseuraa, ja ihanan jokilaivamajoituksen risteilytyyppisesti. Olisimme killuneet hiljaksiin kanaaleita pitkin kaupungista toiseen, nauttien näköaloista ja piipahtaen niin Keukenhofissa, Floriadessa, muutamassa juustokaupungissa. Nähneet tuulimyllyjä ja kukkapeltoja. Vähän kaikkea. Nautiskellen.
Laiva ei tullutkaan täyteen ja uusi mahdollinen ajankohta ei enää sopinut meidän lomavarauksiin.
Koko homma peruuntui. Harmitti. Ihan hirveästi.
Päätin siltä istumalta että tänä keväänä menen edes Amsterdamiin vaikka pää kainalaossa-vanhaa sanontaa lainatakseni. Floriadeen voin mennä toivottavasti sitten kymmenen vuoden kuluttua!
Varasin saman luotettavan matkaseuran. Varasimme lennot sopivasti tähän huhtikuulle. Tulppaanit olisivat ehkä parhaimmillaan mutteivat vielä ohi kukkineita vaikka olisi kuinka kesäiset kelit.
Ei mennyt ihan niin. Pääsimme onnellisesti Amsterdamiin ja Keukenhofiin. Siellä kuitenkin alkoivat vasta krookukset olla parhaimmillaan, tulppaaneista ei jälkeäkään ulkona. Hitusen alle 10+ astetta ja tuuli ja satoi. Aurinkokin armollisesti pilkahteli, muuttuakseen hetkessä ukkosmyrskyksi ja raekuuroksi!
Onneksemme eilen, sunnuntaina oli upea sää. +20 astetta, leppeä tuuli ja aurinkoista tai puolipilvistä. Sellaista säätä odotin koko pieneltä retkeltämme. Eilinen valoi uskoa, että joskus vielä näen ja koen tulppaanipuiston kaikessa loistossaan!
Keukenhofissa juttelin paikallisen kollegan kanssa, joka oli mukana luomassa näyttelyä ja piti floristista "teatteria" Ison-Britannian kunniaksi tehdyssä leikkokukkanäyttelyssä.
Hän kertoi että kevät on yli kolme viikkoa myöhässä ja suri sitä, että se näkyy valitettavasti ulkona puistossa vaikka he ovat tehneet kaikkensa paikatakseen tilannetta. Polkujen varsille, penkkien vierustoille, aukioille oli kannettu koreittain kasvihuoneessa hyödettyjä tulppaaneja ja muita sipulikukkia. Sisätilojen näyttelyissä oli miltei kaksinkertainen määrä kukkia normaaliin verrattuna, että ihmisillä olisi kuitenkin nähtävää.
Aluetta ympäröivät laajat tulppaanipellot olivat vielä mustina, vain joku keltainen narsissiplänttin tai hennon sininen hyasinttipelto. Hyvä mielikuvitus kyllä auttoi ja mietin että ehkä kaikki kukassa olisi jo saanut henkeni salpautumaan, kun nytkin oli kaunista.
Niinkin kuuluisa ja mahtava paikka ei vain voi mitään luontoäidille.
Nähtävää todella oli. Otin hirmuisen määrän kuvia ja kiersimme aluetta koko päivän. Silti emme nähneet ihan kaikkea kun oikein rajujen sadekuurojen ajaksi hyppelimme sateensuojaan ja jätimme jonkun polun kiertämättä...ajatuksella tänne tullaan uudestaan!
Tulen tekemään useita postauksia, voitte olla varmoja!
Pääsisäänkäynnillä oli hauska vesiaihe.
Jokainen voi nähdä sen tavallaan,
minusta se on ilmiselvä voikukan hahtuvapallo.
