Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhanäyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhanäyttely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Keukenhof V
Prinssi Wilhelm-Aleksanderin
nimeä kantava suurin näyttelyhalli oli tosiaan täynnä kukkia.
Tulppaaneita, narsisseja, hortensioita,
amarylliksiä, begonioita, pikkusipulikukkia,
esikoita, hyasintteja... mitä nyt ikinä osaa kuvitella.
Kaikissa kasveissa oli mainittu lajike ja kasvattaja.
Tämän vuoden parhaat oli merkattu palkintokylteillä.
Halli oli pökerryttävä.
Sen lisäksi että kasvit tuoksuivat toki huumaavasti,
kaikki kauneus oli suorastaan mykistävää.
Alla olevat tulppaanit ovat esimerkki korkeudesta.
Tuo "aitanaru" joka suojasi kukkia yli-innokkailta ihmisiltä
(jotka eivät valitettavasti osaa aina katsoa ympärilleen),
oli puolenmetrin korkeudella.
Seuraava hyasintti oli aika veikeä.
Vaikken yleensä ole kirjavien kukkien ystävä.
Siinä on tosiaan nuppujen ulkopinta kauniin sinivioletti ja sisus vaalea.
Muistattehan että kaikki nämä ja aiempienkin postauksieni kuvat voi klikata suuremmaksi.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Keukenhof III
Floristitkin pääsivät esille Keukenhofissa.
Useat näyttelytilat antoivat silmäniloa ja sateensuojaa.
Kuninkaallisten mukaan nimetyt huoneet olivat mykistäviä.
Ulos oli istutettu suurissa betoniruukuissa määrättömästi kukkia.
Kevät on yli kolme viikkoa myöhässä
ja sitä oli paikattu nostamalla hyödettyjä tulppaaneja koreissa penkkien vierelle,
poluille asetelmiksi.
Sisätiloissa oli kaksinkertainen määrä kukkia.
(paikallinen kollegani kertoi, kun juttelin hänen kanssaan)
Vaikkeivat mitään voikaa luontoäidille, niin parhaansa olivat tehneet!
Keukenhof II
Kyllähän väriäkin näkyi.
Pikkunarsissit, hyasintit, krookukset ilahduttivat istutuksissa.
Kaikki nurmikot on reunustettu valmiilla nurmikkomatolla.
Nurmialueet istutusten väleissä oli kylvetty.
Tässä ylemmässä kuvassa näkyy miten puutarhurit leikkasivat kelaleikkureilla valtavia alueita!
(eihän niitä voisikaan isoilla koneilla leikata
mutta kun miettii mikä järkyttävä määrä leikattavaa hehtaarien puistossa)
Paikoittain oli jopa oikein matalia, aikaisia tulppaaninnuppuja.
Keukenhof I
Keukenhof on kaunis puistoalue. Suuret puut varjostavat sen varmasti kesällä ihanasti.
En oikeastaan ymmärrä, miksei se voisi olla yleisölle auki myös pitkin vuotta.
(vaikkeivat tulppaanit kukkisikaan)
Nyt puut olivat lehdettömiä, rungot pääsivät oikeuksiinsa.
Ihmettelin sitäkin mielessäni miten vähän pieniä kevätkukkia alueella on.
Ei oikeastaan ollenkaan.
Juuri näillä luonnollisemmilla alueilla olisi ollut upeaa nähdä lumikelloja, scillameriä jne.
Ymmärrän ettei niitä voi kasvaa siellä, missä tulppaaneita ja muita näyttäviä sipulikukkia kaivetaan vuosittain ylös, mutta alueella on niin paljon pensaanalusia ja puiden katvetta että pikkusipulien poissaolo hämmensi.
Muutaman mahtavan kohdan täynnä jouluruusuja löysin sentään!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Taas on tulppaaneita tulvillaan...
...iloinen Amsterdam!!!
Laulu on aina ollut mielessäni ja olen haaveillut pääseväni Hollantiin puutarhailemaan ja ihailemaan sipulikukkapeltoja. Keukenhofin upea puutarha on siintänyt silmissäni. Valtava Floriade-näyttely, joka järjestetään vain kerran kymmenessä vuodessa olisi mahtava saada kokea.
Vuonna 2012 unelmien täyttymys oli tulla toteen. Huomasin, että Floriade vuosi osuisi sopivasti ja voisin päästä näkemään molemmat. Varasin jo hyvää matkaseuraa, ja ihanan jokilaivamajoituksen risteilytyyppisesti. Olisimme killuneet hiljaksiin kanaaleita pitkin kaupungista toiseen, nauttien näköaloista ja piipahtaen niin Keukenhofissa, Floriadessa, muutamassa juustokaupungissa. Nähneet tuulimyllyjä ja kukkapeltoja. Vähän kaikkea. Nautiskellen.
Laiva ei tullutkaan täyteen ja uusi mahdollinen ajankohta ei enää sopinut meidän lomavarauksiin.
Koko homma peruuntui. Harmitti. Ihan hirveästi.
Päätin siltä istumalta että tänä keväänä menen edes Amsterdamiin vaikka pää kainalaossa-vanhaa sanontaa lainatakseni. Floriadeen voin mennä toivottavasti sitten kymmenen vuoden kuluttua!
Varasin saman luotettavan matkaseuran. Varasimme lennot sopivasti tähän huhtikuulle. Tulppaanit olisivat ehkä parhaimmillaan mutteivat vielä ohi kukkineita vaikka olisi kuinka kesäiset kelit.
Ei mennyt ihan niin. Pääsimme onnellisesti Amsterdamiin ja Keukenhofiin. Siellä kuitenkin alkoivat vasta krookukset olla parhaimmillaan, tulppaaneista ei jälkeäkään ulkona. Hitusen alle 10+ astetta ja tuuli ja satoi. Aurinkokin armollisesti pilkahteli, muuttuakseen hetkessä ukkosmyrskyksi ja raekuuroksi!
Onneksemme eilen, sunnuntaina oli upea sää. +20 astetta, leppeä tuuli ja aurinkoista tai puolipilvistä. Sellaista säätä odotin koko pieneltä retkeltämme. Eilinen valoi uskoa, että joskus vielä näen ja koen tulppaanipuiston kaikessa loistossaan!
Keukenhofissa juttelin paikallisen kollegan kanssa, joka oli mukana luomassa näyttelyä ja piti floristista "teatteria" Ison-Britannian kunniaksi tehdyssä leikkokukkanäyttelyssä.
Hän kertoi että kevät on yli kolme viikkoa myöhässä ja suri sitä, että se näkyy valitettavasti ulkona puistossa vaikka he ovat tehneet kaikkensa paikatakseen tilannetta. Polkujen varsille, penkkien vierustoille, aukioille oli kannettu koreittain kasvihuoneessa hyödettyjä tulppaaneja ja muita sipulikukkia. Sisätilojen näyttelyissä oli miltei kaksinkertainen määrä kukkia normaaliin verrattuna, että ihmisillä olisi kuitenkin nähtävää.
Aluetta ympäröivät laajat tulppaanipellot olivat vielä mustina, vain joku keltainen narsissiplänttin tai hennon sininen hyasinttipelto. Hyvä mielikuvitus kyllä auttoi ja mietin että ehkä kaikki kukassa olisi jo saanut henkeni salpautumaan, kun nytkin oli kaunista.
Niinkin kuuluisa ja mahtava paikka ei vain voi mitään luontoäidille.
Nähtävää todella oli. Otin hirmuisen määrän kuvia ja kiersimme aluetta koko päivän. Silti emme nähneet ihan kaikkea kun oikein rajujen sadekuurojen ajaksi hyppelimme sateensuojaan ja jätimme jonkun polun kiertämättä...ajatuksella tänne tullaan uudestaan!
Tulen tekemään useita postauksia, voitte olla varmoja!
Laulu on aina ollut mielessäni ja olen haaveillut pääseväni Hollantiin puutarhailemaan ja ihailemaan sipulikukkapeltoja. Keukenhofin upea puutarha on siintänyt silmissäni. Valtava Floriade-näyttely, joka järjestetään vain kerran kymmenessä vuodessa olisi mahtava saada kokea.
Vuonna 2012 unelmien täyttymys oli tulla toteen. Huomasin, että Floriade vuosi osuisi sopivasti ja voisin päästä näkemään molemmat. Varasin jo hyvää matkaseuraa, ja ihanan jokilaivamajoituksen risteilytyyppisesti. Olisimme killuneet hiljaksiin kanaaleita pitkin kaupungista toiseen, nauttien näköaloista ja piipahtaen niin Keukenhofissa, Floriadessa, muutamassa juustokaupungissa. Nähneet tuulimyllyjä ja kukkapeltoja. Vähän kaikkea. Nautiskellen.
Laiva ei tullutkaan täyteen ja uusi mahdollinen ajankohta ei enää sopinut meidän lomavarauksiin.
Koko homma peruuntui. Harmitti. Ihan hirveästi.
Päätin siltä istumalta että tänä keväänä menen edes Amsterdamiin vaikka pää kainalaossa-vanhaa sanontaa lainatakseni. Floriadeen voin mennä toivottavasti sitten kymmenen vuoden kuluttua!
Varasin saman luotettavan matkaseuran. Varasimme lennot sopivasti tähän huhtikuulle. Tulppaanit olisivat ehkä parhaimmillaan mutteivat vielä ohi kukkineita vaikka olisi kuinka kesäiset kelit.
Ei mennyt ihan niin. Pääsimme onnellisesti Amsterdamiin ja Keukenhofiin. Siellä kuitenkin alkoivat vasta krookukset olla parhaimmillaan, tulppaaneista ei jälkeäkään ulkona. Hitusen alle 10+ astetta ja tuuli ja satoi. Aurinkokin armollisesti pilkahteli, muuttuakseen hetkessä ukkosmyrskyksi ja raekuuroksi!
Onneksemme eilen, sunnuntaina oli upea sää. +20 astetta, leppeä tuuli ja aurinkoista tai puolipilvistä. Sellaista säätä odotin koko pieneltä retkeltämme. Eilinen valoi uskoa, että joskus vielä näen ja koen tulppaanipuiston kaikessa loistossaan!
Keukenhofissa juttelin paikallisen kollegan kanssa, joka oli mukana luomassa näyttelyä ja piti floristista "teatteria" Ison-Britannian kunniaksi tehdyssä leikkokukkanäyttelyssä.
Hän kertoi että kevät on yli kolme viikkoa myöhässä ja suri sitä, että se näkyy valitettavasti ulkona puistossa vaikka he ovat tehneet kaikkensa paikatakseen tilannetta. Polkujen varsille, penkkien vierustoille, aukioille oli kannettu koreittain kasvihuoneessa hyödettyjä tulppaaneja ja muita sipulikukkia. Sisätilojen näyttelyissä oli miltei kaksinkertainen määrä kukkia normaaliin verrattuna, että ihmisillä olisi kuitenkin nähtävää.
Aluetta ympäröivät laajat tulppaanipellot olivat vielä mustina, vain joku keltainen narsissiplänttin tai hennon sininen hyasinttipelto. Hyvä mielikuvitus kyllä auttoi ja mietin että ehkä kaikki kukassa olisi jo saanut henkeni salpautumaan, kun nytkin oli kaunista.
Niinkin kuuluisa ja mahtava paikka ei vain voi mitään luontoäidille.
Nähtävää todella oli. Otin hirmuisen määrän kuvia ja kiersimme aluetta koko päivän. Silti emme nähneet ihan kaikkea kun oikein rajujen sadekuurojen ajaksi hyppelimme sateensuojaan ja jätimme jonkun polun kiertämättä...ajatuksella tänne tullaan uudestaan!
Tulen tekemään useita postauksia, voitte olla varmoja!
Pääsisäänkäynnillä oli hauska vesiaihe.
Jokainen voi nähdä sen tavallaan,
minusta se on ilmiselvä voikukan hahtuvapallo.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Kevät Puutarha 2013 osa II
No niin, paremmalla tuurilla.
Eilen en saanut kaikkia kuvia latautumaan oikein
ja totesin että on parasta vetäytyä yöpuulle niin minun kuin tietokoneenkin.
Nämä kuvat ovat messujen pääistutusalueesta.
Se oli kaunis ja keväinen.
Ei ehkä niin valtavan ihmeellinen tai hämmästyttävä kuin joskus mutta kaunis katsella.
Tämä tumma violetti hortensia vei sydämeni!
Latausongelman vuoksi osa kuvista nyt sekoittui
mutten leiki uhkarohkeaa ja annan niiden olla näin.
Turussa on Viherlassilan puutarha. Todellinen perheyritys.
Heidän osastonsa oli taas varmalla tyylillä laadittu.
Olisin voinut käydä tuohon istutukseen asumaan.
Minua ilahdutti myös suuresti se,
että alan ammattioppilaitos oli onnistunut tekemään yhteistyötä monien yritysten kanssa.
Alla hyviä esimerkkejä.
Upea kukkakattaus huonekaluliikkeen puutarhakalusteiden lomassa.
Kelpaisi mihin vain juhliin!
Vielä kuvia Viherlassilan osastolta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)