Pionien aatelia

Pionit koreilevat. Loisto on komeimmillaan.
Ensimmäisten lajien lopettaessa, toiset aloittavat.
Ostettuja, saatuja, vaihdettuja....jopa siemenistä kasvatettuja ( ne tosin eivät vielä kuki).
Lopussa on kuvattuna naapurin kaksi upeaa vanhaa pionia.
He eivät tiedä niiden nimiä. Selvästi kaksi eri lajia. Molempien väri aivan mielettömän upean tumma punainen. Kamera auringossa valehtelee niiden värin ärtsyksi pinkiksi. Jos kahden kuvan välissä oleva keijunkukan tummanpunainen lehdistö lisättäisiin siihen pinkkiin, tulisi aika lähelle oikea väri.
Sellaiset seuraavaksi haluan. Viime vuonna kartutin pääasiassa valkoisia. Vaaleapunaisia pihassa oli ja pinkkejä alunperin. Vaaleanpunaisia on kyllä tullut itsekin hommattua.

Räjähtäviä ballerinoja

Pionit alkavat päästä vauhtiin.
Nuput turpoavat, poksahtavat auki, pian jo suorastaan räjähtävät.

Ehkä unikot ovat kuitenkin enemmän ballerinoja. Ne oikovat ryppyiset tutunsa nupun suojista ja tanssahtelevat kesätuulessa.
Pionit ovat kuin can can- tyttöjä, vauhdin hurmaa ja väriloistoa ja lopulta helmat pörröllään ja alushameetkin vilkkuvat.

Tässä kuvissa kukkii aina takuu varma pihani vanha kaunotar.
Nimestä en ole kai loputa koskaan päässyt varmuuteen.
Aina jaksaa kukkia!

Toisaalla kukkivat unikot ' Royal Wedding'. Niistä olen erityisen ylpeä.
Olen ne itse esikasvattanut jo useampi vuosi sitten ja ne nousevat uskollisesti.
Olen valehtelematta kylvänyt kilon unikonsiemeniä elämäni aikana kukkapenkkeihin ja muutama hassu kasvi on noussut.
Toiset tuskailevat kun unikot valtaavat maat ja mannut. Minä ihmettelen mikseivät ne kasva meillä kuin rikkaruohot.
Tänävuonnakin ei taida kymmenen sorttia riittää ja varmasti yli 100 g siemeniä. Jokainen unikonsiemeniä kylvänyt tietää että siihen mahtuu monta.

Lopuksi ihana uusi pioni. Sen talvehtimista jännitin. Valkoinen upea yksinkertainen kukka avautumassa uudessa pionimaassa, nimi on tiedossa mutta pitäisi kaivaa muistiinpanot sisällä esiin.
Nyt nautin kesäisestä rauhasta ulkona keinussa...nauti sinäkin kesästä!

Kesätuulahdus

Hiljaisuus on merkinnyt vain että palaan kyllä.

Syyskiireet, sairastelu, selityksiä.

Ei kuitenkaan aikaa istua koneelle kuvia lataamaan tai voimia .

Tässä pionien ilotulitusta kuluneelta kesältä.

Kamera pursuilee.

Jos makaisin pää pölkyllä kuin muinaisina aikoina

ja pitäisi henkeni uhalla valita

iirikset tai pionit-

en tiedä pystyisinko valintaani tekemään.

Viimeisinä sanoinani varmasti hokisi epätoivoisesti

iiris-pioni-iiris-pioni.

Molemmat kuulvat siis kaartiin, joita pihassani ei voi koskaan olla liikaa.

Pionien uhkeutta

 Kuvattuani pionit ensin pihassa, pelastin niiden viimeiset kukat maljakkoon kaatosateen alta.

Olisi oikeastaan pitänyt olla jokin ylitsepursuavan pompöösi maljakko, kultaisilla, prameilla krumeluurikoristeilla.

Noh sellaista ei meiltä löydy, joten pionit näyttelevät nyt pääosaa juuri niin upeina kuin ovat. Voisi vain kuvitella tuon muhkeuden jossain loistokkaan palatsin lipastolla.

Heinäkuisia muistoja

 Tämä ihanuus tarttui mukaani kesälomalla Tukholman Zetaksesta.

 Kaikki loput kukkivat pihallamme. Lomailimme juuri parhaan kukinnan yli mutta sain kuitenkin melkein kaikista vielä napattua valokuvan. Useampi pioni kun kukki ensimmäistä kertaa.

 Heinäkuinen helle helli puutarhaa, mutta rajut ukkossateet piiskasivat säälimättä pionit silmänräpäyksessä.