Kiitoksia

Kiitos pinea . Sain tunnustuksen.

Tuntuu kivalta.

Ihan hävettää kun olen ollut niin pitkään talviunilla kuin karhu.

Syitä on monia.

Suurimpana kuitenkin ihan peruselämä ja hulina, jonka vuoksi en ole päässyt tietokoneelle.

Nykyihme kännykkä kun takaa sähköpostin jne. välttämättömyydet jo täysin.

Kaikkien blogejakin pystyn sillä sujuvasti lukemaan ja ihastelemaan. Tätä kirjoituspuolta en ole jaksanut opetella-sekin varmasti onnistuisi kun tajuaisi oikeasta paikasta ohjeen etsiä.

Asiaan.

Tunnustuksessa on ideana nimetä viisi blogia.

Yhtenä ehtona että lukijoita olisi alle 200.

Itse olen vähän huono tuijottelemaan noita lukuja mutta aika monen kohdalla ollaan ainakin lähellä tuota kahtasataa puolin tai toisin ;)

En myöskään usein kirjaudu lukijaksi, vaikka lukisin päivittäin jonkun blogin.

Saaripalsta on yksi lempparini.

Minussa asuu pieni saaristolainen. On ihana lukea kun joku elää toteen omaa unelmaani.

Kerta toisensa jälkeen nostan myös Sailalle hattua!

Talikko ja taikasauva toinen lempparini.

Kirjoituksia paljon muustakin kuin puutarhasta, hengenheimolainen kirjoittajana. ;)

Kummallista miten näin virtuaalisesti voi saada niin hyvän ystävän!

Sarin puutarhat- blogiin eksyin aikanaan jotain tietoa etsiessäni ja jäin sille tielleni.

Quun puutarha Paljon hyvää ja tärkeää tietoa puutarhurille. Upeita kasvikuvia.

Sitten onkin vaikea valita viides muistettava.

On useita ihania blogeja, joilla on sitten jo ihan huimat lukijamäärät.

Taidan jättää viidennen tunnustuksen jakamatta.

Annan sen leijua blogiavaruudessa, nappaa sinä -lukijani se mukaasi-kun käyt täällä :)

Talvimyrskyn ja valtavien lumipyryjen jälkeen NYT paistaa AURINKO!

Hanki kimmeltää, metsän puut ja puutarhankin ovat kuin pumpuliin käärittyjä.

Täydellinen päivä herätä talviunesta!

Hyvää puutarhavuotta 2012!

Nämä hauskat taideteokset koristivat Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan penkkiä syysauringon loisteessa.

Kulttuuripääkaupunki 2011 hankkeen ansiosta.

Niiden mukana toivotan jokaiselle 

puutarhaystävälleni ja lukijoilleni 

ihanaa alkanutta vuotta.

Kyllä täälläkin savesta vielä noustaan! Ensimmäiset siementilaukset on tehty.

Vauvala on täynnä purkkeja. Talvi ei tahdo löytää tänne kolkkaan maata muutoin kuin tuulen, sateen ja myrksyn muodossa. Kohta en enää edes toivo lunta-tulkoon suoraan kevät!

(voi olla että talvi kuitenkin kömpii tähän väliin )

Halloweenkurpitsa

Pihassa kasvoi yksi iso kurpitsa viime kesänä. Saimme aikaiseksi korjata sen autotalliin. Sinne se sitten kuitenkin unohtui kypsymään. On siellä vieläkin koskematta.

Onneksi esikoinen oli koulussa tehnyt ihan itse meille kurpitsanaaman pyhiksi.

Kynttilätunnelmia

 Lokakuussa muinoin, yritin kännykän kameralla tallentaa kynttilätunnelmia puutarhasta.

Humala ei meinannut ymmärtää ollenkaan luopua lehditään tänä syksynä 

kun lämpimät säät vain jatkuivat ja jatkuivat.

 Tuossa kuvassa pienin ja söpöin syypää pihan tämän hetkiseen saviseen tilaan. Pikkukaivurin lisäksi isokin kaivuri jylläsi pihassa. Samoin kuin kuorma-auto ja dumpperi, jolla sepeliä kuljetettiin tarvittaviin paikkoihin.

 Hätäpäissä tehty uusi aluea ruusuille. Jotka saimme aikanaan 30v. lahjaksi ja ovat sittemmin muuttaneet ensin tähän pihaan ja nyttemmin uuteen paikkaan. Sisukkaasti ne kukkivat ja kasvavat vaikka moisen raijaamisen kohteeksi ovat joutuneet. Maan istutin täyteen scilloja, laukoja, tulppaaneita, narsisseja ja ruusujen väliin maksaruohoja syksyä ajatellen. Parkkipaikan vieressä toivon alueen olevan jatkossa ilo silmälle.

Aika karua.

Talon eteläseinustalla tuossa kellarin nurkalla kasvoi upea ja valtava, vanha köynnöshortensia.

Sen alasleikkaaminen ja irti kaivaminen suoraan sanoen riipi sydäntä muttei jäänyt vaihtoehtoja.

Sen siirtäminen oli mahdottomuus. Kirveskään ei pystynyt sen runkoon ja paikalleen se ei uuteen salaojaa voinut enää jäädä.

Oksat peräkärryssä olivat kuin hautakumpu. Niin käkkyräisiä ei voinut edes silputa vaan ne piti kuljettaa kaatopaikalle.

Hiukan puutarhahommia

Viikonloppuna mies oli ihana ja haravoi omenapuiden alustan. Nurmikko notkuu yli 20cm pitkänä savessa. Saappaan pohjiin kertyi hetkessä kauhea köntti.
Saimme kuitenkin aikaan lehtikasan, johon lisäsin multaa ja turvetta ja talvisuojaturvetta pintaan että siellä uinuvat nyt sadat purkit odottaen kevättä ja istuttamista...

Taloa kiertää savimatto. Arvomme ehtiikö pihapolut tehdä vielä kuntoon ennen talvea-vai pitäisikö odottaa että talvi ensin tekee kaivellulle maalle tehtävänsä ja polut vasta sitten? Tuossa savessa ja kurassa ei kyllä tee mieli kulkea yhtään. Toisaalta pääpolun kohdalta ei maata juuri kaivettu, laatat vain osa otettiin ajallaan pois, osa hajosi kun kaivuri kuitenkin vielä osui niihin painollaan.Ei vain olisi yhtään energiaa eikä oikein aikaakaan tähän aikaan vuodesta-kun illalla tulee niin nopeasti pimeä.
Jahka nuo koneet häipyvät-ehkä tänään- ottanen valokuvia todisteeksi kurjuudesta, että voin sitten tulevia istutuksia kunnioituksella ja hartaudella ihailla.

Edelleen lämpö jatkuu. Parina aamuna viime viikolla oli auton ikkuna jäässä. Silti päivisin lämpöitila nousi reilusti plussalle. Tänään on monen sumuisen ja harmaan päivän jälkeen taas melko kirkas päivä. Maa kuivuu, kuivuu, kuivuuhan.

Hengissä

Pihassa tehdään vihdoin -kolmatta viikkoa- niitä kuuluisia salaojia.

Siksi tämä suuri hiljaisuus.
Juoksen kuopan reunalle, haen ja vien lapsia, roikun taas kuopan reunalla. Soitan puheluita, vastaan puheluihin.
Notkun taas siellä kuopan reunalla kaivurimiesten kanssa.
Ravaa kunnan LVI-vastaava, vesivastaava, putkivastaava ja mitä lie.  Aina uusi naama ja uusi nimi-ei niissä pysy kärryillä. Kaikki polttavat tupakkaa niin että vaikka olen ulkona tuntuu että tukehdun niiden puolesta.
Kaivuri kaivaa ja peittää, ongelma, putki rikki. Roikutaan kuopan reunalla. Äijiä ravaa sieltä ja täältä ja viemäriautoa, kuvauspiuhaa, piirtäjää varten uusia mittauksia ja soittoja taas jollekin vastaavalle, että haittaako jos suunnitelmaa muutetaan kun on nyt näin.
Rämmitään savessa ympäri taloa, käydään kellarissa.
Haen ja vien lapsia joka välissä. Pissatan koiria.
En ehdi ruokakauppaan.

On löytynyt rikkinäinen likavesiviemäri toista metriä väärästä paikasta -tänään se vihdoin korjattiin.
Tuli siis urakkaan lisähommaa kun se viemäri pitää uusia myös pihassa ja talossa sisällä.
On löydetty maakaapeli väärästä paikasta mutta ollaan kaikki hengissä-toisinkin voisi olla. On tullut monta vuotta kuopsuteltua milloin lapiolla, milloin rautakangella noin millin päässä siitä kaapelista. Joka ei suinkaan ollut kuopattu syvälle, kuten kuuluisi vaan pintamultaan.

On siis savea, savea ja savea. Kaivureita ja autoja piha täynnään ja puutarha kaukainen unelma tuon saven keskellä.

Palaan kun kykenen raportoimaan.

Onni on taitava ja asiansaosaava kaivurimies ja apumies. Jos jotain hyvää kykenee löytämään.
Koko tänä reilun kahden viikon aikana ei ole juurikaan satanut (se on suoranainen ihme kun vertaa miltä koko loppukesä-alkusyksy vaikutti-kaatosateen lomassa tihkusadetta ja taas kaatosadetta).
Eikä myöskään ole tullut vielä kylmä.

Kannatti siis odottaa koko vuosi.