Kevät Puutarha 2013 osa II

 No niin, paremmalla tuurilla.

Eilen en saanut kaikkia kuvia latautumaan oikein

ja totesin että on parasta vetäytyä yöpuulle niin minun kuin tietokoneenkin.

 Nämä kuvat ovat messujen pääistutusalueesta.

Se oli kaunis ja keväinen.

Ei ehkä niin valtavan ihmeellinen tai hämmästyttävä kuin joskus mutta kaunis katsella.

 Tämä tumma violetti hortensia vei sydämeni!

 Latausongelman vuoksi osa kuvista nyt sekoittui

mutten leiki uhkarohkeaa ja annan niiden olla näin.

Turussa on Viherlassilan puutarha. Todellinen perheyritys.

Heidän osastonsa oli taas varmalla tyylillä laadittu.

Olisin voinut käydä tuohon istutukseen asumaan.

 Minua ilahdutti myös suuresti se,

että alan ammattioppilaitos oli onnistunut tekemään yhteistyötä monien yritysten kanssa.

Alla hyviä esimerkkejä.

 Upea kukkakattaus huonekaluliikkeen puutarhakalusteiden lomassa.

Kelpaisi mihin vain juhliin!

 Vielä kuvia Viherlassilan osastolta

Kevät Puutarha 2013 osa I

 Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... tässä aika monta kuvaa.

 Enempää en saanut otettua kun kamera ilmoitti että ei mahdu. 

Tänään tyhjensin kameran kovalevylle ja ups, sieltä löytyi 

toista tuhatta valokuvaa vuosilta 2011-2013. 

Minäkö laiminlyön kuvien jatkokäsittelyn? 

Alla kuvia näyttelyn pääistutusalueesta.

Suomen orkideayhdistys oli esillä.

Päänäytelyaluetta.

Viherlassila...ja maailmasi kasvaa!

 

Puutarha laatikoissa

Käväisin sunnuntaina iskeneen takatalven ja lumipyryn häätämänä Turussa Kevät Puutarhamessuilla.

Kuvasatoa saatte odotella, sillä kameraani pitäisi hommata piuha, jolla kuvat siirtyisivät myös tänne padille. Tänään vihdoin kuulin paikasta, josta sellaisen voi löytää...

Puutarhamessujen satoa oli kuitenkin Saila Roution kevään uutuuskirja
PUUTARHA LAATIKOISSA.
( vilkutuksia saaripalstalle) ;)

Olen oikeastaan aina ollut laatikkoviljelyn kannattaja. Ihan ensimmäinen oma kasvimaani reilu 10v. sitten perustettiin suureen naapurin betonilaudoista tehtyyn laatikkoon. Laatikko oli pari lautaa korkea ja pari metriä suuntaansa joka kantilta. Palveli meitä hyvin viisi vuotta.

Muutettuamme nykyiseen kotiin rakensimme Potagerin polttopuiden alla talven olleiden lavojen laudoista. Pihassa oli hurjasti raivaamista ja Potagerin aluetta on vallattu sisukkaasti juolavehnältä, elämänlangalta, nokkoselta ja ties miltä villiltä rikalta.

Alkuvuodet ( 5) paikan yllä kasvoi valtava hopeasalava, joka vuosi sitten vihdoin kaadettiin.
Se roskan määrä, jota sai puun tiimoilta siivoilla pois kasvimaalaatikoista. Ei tule ikävä!

Potager on alusta asti ollut liian pieni, vain kolme laatikkoa, joihin yksi tehtiin lisää jämälaudoista pari vuotta sitten.
Vieressä on kompostialue, joka sekin oli niin pahuuden vallassa että joka vuosi on vain annettu hätäapua. ( Hiukan siirretty ja tyhjennetty, käännetty ja täytetty)
Tänä talvena viime vuoden karmean tulvan jäljiltä päätin että kompostit puretaan kokonaan pois.
Tehdän kunnolliset tilalle.
Tyhjennetään, käypä aines levitetään painuneen tulvivan kohdan päälle.
Potagerlaatikot saavat kyytiä ja tilalle hommaan lavakauluksia. Kerralla yhtenäinen ilme ja lisää tilaa.
Käytävät jätetään riittävän suuriksi. ( ennestään tilaa on liian vähän kun alunperin oli tilanpuute ja väleistä nipistettiin)
Käytävät katetaan hyvin. ( Alunperin haaveilin tiilimurskasta jota kuvittelin saavani puretusta avotakasta. Tulenkestävät tiilet -70 luvulta eivät vaan murene ihmisvoimin eivätkä talven. Lopputulos muistuttaa kaatopaikkaa.)

Arvannette, että ostin kirjan siis ihan siksi, että asia on sydäntäni lähellä. Kun lisäksi tekijän kirjoitustyylistä tyykkään ja ulkoasu on hurmaava. Pakkohan se oli saada.

En voinut heittäytyä koko päiväksi sängylle lukemaan, mieli kyllä teki.
Tiedollisesti itselleni ei ole kirjassa ihmeellisiä ahaa- elämyksiä. Monipuolinen ja hyvä kirja kuitenkin ja varmasti hyvä tietolähde sitä tarvitseville.
Kuvakavalkadi on taattua Saila-laatua. On ihana katsella puutarhaa toisen ihmisen kameranlinssin läpi.

Suosittelen lämpimästi!
Takatalvesta ja tänäänkin jatkuneesta lumisateesta huolimatta kevät ja kesä tuntuu olevan lähempänä.

Pääsiäisen aikaan

Kokeilkaapa piilottaa reilu korillinen pääsiäismunia puutarhaan, missä on kaikkialla 30-50cm lunta.
Ei ihan helppoa keksiä piilopaikkoja. Tein sen kuitenkin uhallani.
Ostin myös narsisseja ulkoruukkuihin.
Tämä on vinkki: NYT ON KEVÄT.
Ei aprillipilaa, vaan ihan oikeasti KEVÄT!

Keväiset narsissit on pelastettava hirmupakkasilta autotalliin yöksi.
Pakkasta vastaan ei auta polkea jalkaa lumettomaksi sulaneella terassinosalla, huutaen että on HUHTIKUU!

Edistystä on kuitenkin. Joissain eteläseinän aurinkolänteissä näkyy jo maa.

Pääsiäinen, jolloin joka päivä muu perhe kävi hiihtämässä ja suurimmasta omenapuusta sahattiin valtavia puun kokoisia oksia, koska nyt ne sai kätevästi rojauttaa hangelle. Perennat eivät vahingoittuneet.
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

Hyötytarha haaveissa

Ollut aina. Hyötytarha vain ei pidä minusta.
Monena vuonna olen kylvänyt kaikenlaista.
Siivonnut rikkaruohoja.
Sitten iskee kuivuus ja paahde.
Tai joku ötökkä.
Lomalla rikkaruohot villiintyvät, niitä kun piisaa vanhalla savitontilla. Pihamme rienaus: elämänlanka, nokkonen, rehottavat ja kasvavat silmissä kirjaimellisesti.
Kun revit ne pois marjapensaista, ne valtaavat kasvimaan, jos siivoat kasvimaan, kukkapenkit on menetetty.

Porkkanoita ei harvenna kukaan.
Tänään muistaa muttei ehdi ja huomenna ei enää asia ole mielessä.
Lapset haluavat kylvää retiisejä rivitolkulla ja lopulta syövät muutaman.
Salaatit päätyvät pieninä parempiin suihin, onneksi yleensä lasten ei ötököiden.
En ole koskaan saanut nähdä keräsalaattia tai jotain muuta hienoa omalla maalla.
Onneksi minisalaatit ovat muotia! Me olemmekin olleet trendihuippuja jo kymmenen vuotta ;)
Yrtit tekevät kauppansa. Kesällä meidän salaatti on lähinnä yrttikimara.

Tomaatit selviävät kasvihuoneessa aika vähällä hoidolla- onneksi. Vaikeinta on saada ne sinne asti kasvamaan. Hyvänä vuonna taimet rehottavat maaliskuulla jo nupulla. Huonompana vuonna kesäkuussa miettii että miksen kylvänyt silloin...

Kesäkurpitsan ja talvikurpitsan Halloweenia varten heittelen kompostin päälle siemeninä.
Kasvaa kun kasvaa. Yleensä kasvaa. Kurpitsoita voi kyllä löytyä kompostien välistä likistyneen mallisiksi kasvaneina. Meillä lapsetkin rakastavat italialaisittain valmistettuja kurpitsankukkia.

Olen ostanut toinen toistaan herkullisemman näköisiä kirjoja. Ihan pelkästään hyötyviljelyyn keskittyneitäkin.
Ne eivät vain hoida maita puolestani.
Hyötymaa kun meidän pihassa on muutama hassu Potagerlaatikko!

Mies sen sanoi. Ei vaan voi määräänsä enempää tehdä. Viime kesänä kun tuskailin, miksi tuntuu että kaikki pihatyöt on vain minun töitä vaikka yhteinen puutarha on hommattu ja hän on aikanaan ollut kelpo hyötyviljelijä.

Olkoonkin että suosiolla pääosin nypin perennamaat, koska niin pienetkin taimet varmimmin säilyvät. Hyötymaalla on mielestäni kiva puuhailla yhdessä. Samalla lapsetkin oppivat.

Tänä kesänä on tarkoitus yrittää vähän enemmän.
Ei ole pihan viidakosta esiin raivaamista, ei salaojatöitä, ei niiden peittämistä, ei kasvihuuoneen rakennusprojektia, eikä isoa terassityömaata.
Voimme saada kukoistavan kasvimaan, ihan varmasti.

Auttaakohan, että nukun nuo kirjat tyynyn alla?

Talvijuhlien resepti

Otetaan luminen puutarha.
Annetaan innokkaan sankarin rakentaa nuoskakelillä linnanmuureja.
( huomatkaa linnanmuuruen luova yksityiskohta, ilmasipuleiden kuivat varret törröttämässä)
Odotetaan sopivaa pikkupakkasta seuraavaksi illaksi.
Lisätään juhlavaloja, kynttilöitä.
Odotetaan pimeää, kutsutaan juhlaan kaverit.
Tarjoillaan herkkuja, paistetaan nakkeja ja vaahtokarkkeja nuotiolla.
Juodaan lumihangessa jäähdytettyä limua kun on ensin juostu, painittu ja kisailtu posket punaisiksi.
Poltetaan lopuksi jättipitkiä tähtisadetikkuja omppupuiden oksilla.

Lopputuloksena hurjan hauskat tuplasyntymäpäiväjuhlat 8- ja 9- vuotiaille pojille.

Kuvat nappasin hämärissä hiukan ennen juhlia, kun ipadin kamera ei pysty pimeäkuvaukseen.
Juhlahumussa en ehtinyt sattuneista syistä heilua kameran kanssa.

En osaa vielä ipadilla aittaa kuvia tekstin lomaan.

Puutarhakirjani

Minulla on aika vähän puutarhakirjoja. Olen kirjaston suurkuluttaja. Ostaisin määrättömästi kirjoja mutta lapsena minut on aivopesty. Kerran meillä on niin hieno ja ILMAINEN kirjastojärjestelmä, niin siitä on nautittava.
Turha nurkkiin on kerätä pölyttymään...sanoo äitini.
Rakastan kirjoja, luen paljon ja on ihana että voi tarttua kirjaan niin halutessaan ilman että pitää lähteä kirjastoon.
Nykyään toki helposti tulee käännyttyä myös netin suuntaan muttei se korvaa kirjan hypistelyä.