Kuvasatoa saatte odotella, sillä kameraani pitäisi hommata piuha, jolla kuvat siirtyisivät myös tänne padille. Tänään vihdoin kuulin paikasta, josta sellaisen voi löytää...
Puutarhamessujen satoa oli kuitenkin Saila Roution kevään uutuuskirja
PUUTARHA LAATIKOISSA.
( vilkutuksia saaripalstalle) ;)
Olen oikeastaan aina ollut laatikkoviljelyn kannattaja. Ihan ensimmäinen oma kasvimaani reilu 10v. sitten perustettiin suureen naapurin betonilaudoista tehtyyn laatikkoon. Laatikko oli pari lautaa korkea ja pari metriä suuntaansa joka kantilta. Palveli meitä hyvin viisi vuotta.
Muutettuamme nykyiseen kotiin rakensimme Potagerin polttopuiden alla talven olleiden lavojen laudoista. Pihassa oli hurjasti raivaamista ja Potagerin aluetta on vallattu sisukkaasti juolavehnältä, elämänlangalta, nokkoselta ja ties miltä villiltä rikalta.
Alkuvuodet ( 5) paikan yllä kasvoi valtava hopeasalava, joka vuosi sitten vihdoin kaadettiin.
Se roskan määrä, jota sai puun tiimoilta siivoilla pois kasvimaalaatikoista. Ei tule ikävä!
Potager on alusta asti ollut liian pieni, vain kolme laatikkoa, joihin yksi tehtiin lisää jämälaudoista pari vuotta sitten.
Vieressä on kompostialue, joka sekin oli niin pahuuden vallassa että joka vuosi on vain annettu hätäapua. ( Hiukan siirretty ja tyhjennetty, käännetty ja täytetty)
Tänä talvena viime vuoden karmean tulvan jäljiltä päätin että kompostit puretaan kokonaan pois.
Tehdän kunnolliset tilalle.
Tyhjennetään, käypä aines levitetään painuneen tulvivan kohdan päälle.
Potagerlaatikot saavat kyytiä ja tilalle hommaan lavakauluksia. Kerralla yhtenäinen ilme ja lisää tilaa.
Käytävät jätetään riittävän suuriksi. ( ennestään tilaa on liian vähän kun alunperin oli tilanpuute ja väleistä nipistettiin)
Käytävät katetaan hyvin. ( Alunperin haaveilin tiilimurskasta jota kuvittelin saavani puretusta avotakasta. Tulenkestävät tiilet -70 luvulta eivät vaan murene ihmisvoimin eivätkä talven. Lopputulos muistuttaa kaatopaikkaa.)
Arvannette, että ostin kirjan siis ihan siksi, että asia on sydäntäni lähellä. Kun lisäksi tekijän kirjoitustyylistä tyykkään ja ulkoasu on hurmaava. Pakkohan se oli saada.
En voinut heittäytyä koko päiväksi sängylle lukemaan, mieli kyllä teki.
Tiedollisesti itselleni ei ole kirjassa ihmeellisiä ahaa- elämyksiä. Monipuolinen ja hyvä kirja kuitenkin ja varmasti hyvä tietolähde sitä tarvitseville.
Kuvakavalkadi on taattua Saila-laatua. On ihana katsella puutarhaa toisen ihmisen kameranlinssin läpi.
Suosittelen lämpimästi!
Takatalvesta ja tänäänkin jatkuneesta lumisateesta huolimatta kevät ja kesä tuntuu olevan lähempänä.
5 kommenttia:
Sinä olet sitten ollut hieman aikaasi edellä laatikkoviljelyssä. Laatikkoviljelmät ovat siistejä ja kauniita, itsellä ei ole ollut, mutta ihailen kovasti kuvia niistä, niissä vallitsee ihana kurinalaisuus ja järjestys (ihan toista mitä mulla on...). Toivottavasti saat piuhan ja kuvasi messuilta näytille ! Itse oon julkaissut messukuvia oikein urakalla.
Sailan kirja on todella hyvä. Ja toivottavasti inspiroi monia pienenpienenkin pihan omistajia. Kun se koriste- tai hyötykasvipuutarha ei välttämättä tosiaan tarvitse kuin pari lavakaulusta päällekkäin.
Pivi, se että kasvimaa on laatikossa ei välttämättä takaa etteikö se rehottaisi villinä ;)
Intopii, aivan!
Kirja on oikeasti tosi inspiroiva ja kaunis.
Kiva että tykkäät kirjasta! Kokeneena puutarhurina varmaan jo tiedät tekniikat ja kasvien tarpeet, mutta hyvä jos kirjassa on vielä jotakin hyödyllistäkin!
Saila, ystäväni oli ostanut kirjasi ilman että olin sitä ehtinyt suositella. Oikein sydämessä hypähti mielihyvästä kun mietin miten paljon hyötyä kirjasi hänelle aloittelevana pikkupihan puutarhurina tuokaan! Kirjastasi on ihana imeä tietoa ja kauneutta!
Lähetä kommentti