Perustimme aikanaan 7 vuotta sitten kompostien viereen kierrätyslaudoista tehdyt Potager-laatikot.
Kylvin innokkaasti, hoidinkin. Sattui kuitenkin toooooodella kuiva kesä ja salaatit oli vähän niin ja näin. Rucola rehotti. Porkkanoita ei kukaan muistanut harventaa-eikä lopulta meinannut muistaa nostaakaan kunnes vasta ensimmäisillä pakkasilla kaiveltiin rehevien rikkojen joukosta naurettavan pieniä porkkanoita.
Mielikuvissani laatikoiden välit oli katettu tiilimurskalla. Todellisuudessa tiilimurska on tänäkin päiävnä vain osittain siellä välissä-pääosin kasana jonka jo silloin ekana vuonna valtasi kauhea rikkakasvusto. Sanalla sanoen ne vanhat tiilet, joista se murska piti syntymän, olivat pirun lujaa tekoa ja ne eivät murskaantuneet ihmisvoimin.
Potager-laatikotkaan eivät itsessään tee hyötyviljelystä kovin auvoisaa, jos rikkoja on tullakseen ne osaavat vallata laatikotkin. Jos ei muuten vesiheinä, karhunkierto tai ohdake ota valtaa niin kompostin päältä kurpitsa matelee aivan kuin huomaamatta peittäen alleen kaiken.
Yrtit rehottavat. Persilja, ruohosipuli, timjami ja ilmasipuli. Jopa talvivalkosipulia on nyt kolmatta talvea menossa maahan-ensi vuonna voisi kuvitella saavansa syötävää.
Oregano peittää alleen kaiken, kuin vesiheinä-jos antaa sille tilaa. Mansikat rönsyävät villeinä.
Vastahan niitä keväällä oli siisti taimirivi.
Hyötyviljely olisi mahtavaa. Ruoka olisi taatusti luomua ja puhdasta-tietäisi missä se on kasvanut.
Se olisi lähellä kasvanutta, ekologista ja edullista, kaikin tavoin hyvä asia.
Se olisi lähellä kasvanutta, ekologista ja edullista, kaikin tavoin hyvä asia.
Se vaatii kuitenkin joko sellaisen 24/7 työmyyrä asenteen,
tai
ääretöntä jämptiä tiukkapipoisuutta tyyliin:
"se minkä olen aloittanut teen loppuun vaikka pää kainalossa ajallaan",
tai
mieletöntä intohimoa järjestelmällisyyteen.
Itse tunnustan että olen enemmän sellainen
"jee kylvetään porkkanaa ja salaattia ja ....."
"öööh ei niitä nyt ehdi harventaa...huomenna....viikonloppuna....ensi viikolla sitten....
kasvakoot tiiviimmin, tulee pieniä ja söpöjä-minihän on muotia"...
"häh onko jo lokakuu?!!!! miksei kukaan sanonut?????"
Justhan siivosin rikkaruohot pois, miten ne taas jo rehottaa???
Tänä vuonna kevät meni plörinäksi monella tapaa.
Sain tomaatit kylvettyä liian myöhään-
vietyä kasvihuoneeseen myöhään,
en ehtinyt tukea niitä heti,
jolloin ne viidakoituivat.
Koko kesäkin meni plörinäksi-
heitin hanskat naulaan elokuun alussa ja jätin ne kastelematta.
mitä tekevät tomaatit-tuottavat satoa lokakuussa!
Tosin surkean näköisinä mutta satoa kuitenkin.
Harmittaa oma saamattomuus.
Olen viljellyt joinain kesinä oikein menestyksekkäästi kirsikkatomaatteja.
Tiedän että kun heti keväällä ottaa asenteen ja käy aamuin illoin kasvihuoneessa-pientä nyppimistä, ravistelua ja kastelua, kurkkaus että kastelujärjestelmän säiliö ok.
Ja se siitä.
Tänä vuonna saatiin aikaiseksi kantaa kastelujärjestelmä pahvilaatikossaan kasvihuoneen hyllyyn.
Ja siinä se.
Ei muuten toiminut ei. Kumma juttu.
Perjantai 4.lokakuuta.
Kymmenen senttiä vettä nurmikolla koko pihassa.
Tervetuloa riisipellolle?
Tänä vuonna on satanut, satanut ja satanut ja vielä vähän satanut ja jälleen satanut.
En halua valittaa. Se vain on niin että vettä on piisannut ennätysmääriä.
Niin ennätysmäisiä määriä että viime viikolla pihan valtasi tulva.
Kirjaimellisesti.
Kuvasta voi oivallisesti nähdä, miten komeana kurpitsa tänä vuonna rehottaa.
Se peittää alleen koko Potagerin.
Poikkeuksellisesti tänä vuonna halla ei ole vieläkään vienyt sitä.
Yleensä elokuun aikana saa heittää hyvästit kurpitsakasvustoille, kun yksi kylmä yö käväisee ilkeästi nipistämässä mutta sen jälkeen taas kauniit kirkkaat aurinkosäät lämmittävät.
Tänä vuonna on ollut perus viileää-kuitenkin leutoa ja ylläty, yllätys-satanut.
Koko piha peittyi veteen. kasvihuoneessa oli reilu 10 cm vettä.
Kuvan tuolit ovat tiililattian päällä ja silti ne joutuivat kahlaamaan.
Ne pari kuukautta sitten kuivumaan unohtuneet tomaatinraaskut
huljuivat uppeluksissa kelluen kasvihuoneen lattialla.
Otin niistä kuvan ja suljin kasvihuoneen surullisena kuin jonkun hautakammion.
Raparperi pulassa.
Kotilot olivat kiivenneet turvaan lapionvarteen.
Ilkeä minä julmasti nakkelin ne tulvaveteen hukkuvien kaveriensa joukkoon.
Mansikkamaa hukkumaisillaan.
Lasten hiekkapaikka tulvan vallassa.
Tämä vuosi on totisesti ollut puutarhalamaantunut ja ihan kaikinpuolin lamaantunut.
Äiti lohdutti jo kesällä kun murehdin että pitäis muttei huvita eikä ehdi ja eikä jaksa.
"Tulee aika jolloin ehdit vaikka istua niiden tomaatintaimiesi vieressä ja katsoa kun ne kasvaa."
Sitä odotellessa.
Eläkepäiviin on ehkä ikuisuus nykypolitiikalla millä eläkeikää hilataan koko ajan kauemmas.
Silti uskon että jatkossakin hyötyviljelen.
Näissä mietteissä oli ihana lukea muissa puutarhablogeissa samaa. Aina ei kasvimaa kukoista eikä porkkanat ole niin komeita kuin haaveissa. Aina ei pysty vaikka kuinka haluaisi.
Silti toivoa ei ole menetetty.
2 kommenttia:
Voi sinua♥!! Ihan hirveän näköistä teillä. Olen niin pahoillani. Luonto osaa olla välillä aivan silmittömän julma. Tai... julmuus kai vaatisi jonkinlaista tahtoa ja luonnetta. Ehkä se vain on luontoa, sadekin. Ja tulva.
Jos tämä sade on sitä, mikä kahtena viime talvena on tullut lumena? Eli että tulevana talvena ei tulisi lunta? Siinä sitä on taas meille puutarhureille, talvenarkojen kasvattajille, ihmettelemistä.
Älä sinä rakas ystävä lannistu. Anna puutarhan tuntua ikävältä paikalta, hautaa se sinne veden alle ja usko, että jonakin vuonna se taas kiinnostaa.
Kyllä täältä noustaan, kiitos <3
Nyt on ollut muutama kirkas päivä ja ajatus että viikonloppuna ehkä pääsee jonnekin kaivamaan sipuleita.
Samaa hiukan kauhulla pelkään että jos vuoden sademäärä on vakio, niin kovin jää mustaksi maa...eräs tuttu tuumasi että sen täytyy sitten kyllä vaihtua vuodenvaihteessa sen vakion ;) Ettei koko talvi kuulu tähän vuoteen-osa vain. *toivoa on*
Lähetä kommentti