"Jokainen rakastaa kukkia.
Ne tekevät meidät onnellisiksi,
ne saavat meidät hymyilemään.
Ja se että ne aivan varmasti
saapuvat joka kevät,
työntyvät mustan maan lävitse,
se saa tiukimmankin pessimistin
uskomaan luonnon viisauteen.
Entä sitten ahkerointi puutarhassa kirkkaana kesäpäivänä -
ilma suloisista tuoksuista makeana,
leppeä tuuli kahahtelemassa puiden lomassa
ja
aurinko loistamassa
kaikkien noiden kukiksi kutsumiemme mestariteosten yllä -
se pysäyttää ihmisen miettimään,
kuinka tavattoman haurasta tämä kaikki on."
~Barbara Milo Ohrbach
Tämä ihanuus kukkii juuri NYT.
Se talvehti ensimmäisen talven turpeessa ruukussa.
Pääsi maahan vasta elo-syyskuunvaihteessa ja innostui nyt kukkimaan!
Tässä viime kesältä kukkaloistoa, kun
Gotlannin reissulta sen mukaamme laivasimme.
Kukka muuttaa väriään auetessaan.
Ensi talvi maassa jännittää.
4 kommenttia:
Toivottavasti talvehtiminen onnistuu ja kukkii ensi vuonnakin.
Oiiiii... mikä ruusu hän on? Onpa kaunis!
Sinulle on muuten tunnustus blogissani.
Toivotaan tosiaan että talvehtisi.
Niin kerrassaan ihana ruusu on. Kovin tunnollisesti istutusalueelle tungin hiekkaa, soraa, multaa,tuhkaa kalkiksi.Gotlannin ruusujen salaisuuden täytyy piillä hiekkaisessa ja kalkkisessa maaperässä. Niin uskomattomissa paikoissa ruusut kukoistivat. talon vierustoilla asfaltin reunassa, missä maata ei ole nimeksikään! Meillä pahin peikko on kylmä savimaa :( Sitä parhaani mukana kevensin ja kohopenkin tein.
Ehkä hermoni riekaleet repeävät kun ensimmäiset kylmät iskevät ja turvaudun talviturpeeseen varmuuden vuoksi-katsotaan ;)
Intopii, kaivelen ruusun nimen arkistoistani-ne ovat tällä hetkellä pahasti retuperällä.
Ja kiitos huomasin tunnustuksen <3
Lähetä kommentti