Toukokuun huumaa

Toukokuu hujahti nopeasti.
Narsissit kukkivat pitkään, osa vieläkin. Tulppaanien lumo on aina kovin lyhyt muttaihana hetki.
Omenapuiden kukat olivat upeat. Saa nähdä,kuinka paljon ehti pölyttyä.
Helle saa kaiken kukkimaan nopeammin.

Kevät hiipii puutarhaan

Tämä aika keväällä on ihan paras aika vuodesta.
Joka vuosi rakastun toukuuhun vain enemmän.

Esikot virittelevät värisinfoniaansa ympäri pihaa.
Naapurissa kasvaa keltavuokkoja nurmikolla merenä.
Ilokseni huomasin rajarikkureita ja karkulaisia meidän puolella!
Jee! Ehkä ensimmäinen keltavuokko meidän pihalla kukkii ihan lähipäivinä.

Scillat, pyskiurunkannukset ja kirjokevättähdet sekä valkovuokot
levittäytyvät urheasti pitkin pihaa.

Jouluruusut kukkivat. Sinivuokot kukkivat.
Voiko ihanampaa olla, kuin kuljeksia rönttösvaatteissa pitkin pihaa aamutuimaan ja pyllistellä pienen pienten kevätkukkien lähietäisyydellä.

Jollain lailla nurmikon näennäinen kuolleisuus, kuivat perennanvarret, kaikki ruskea saa ihan uudenlaisen merkityksen siellä täällä pilkistelevän vihreän rinnalla.

Pentu talossa

Kevät on ihanin aika ottaa koiranpentu.
Talon vanhus täytti melkein kuukausi sitten kunnioitettavat 16 vuotta.
Vappuna meille muutti uusin tulokas.
Whippet- neidin ( pian 7v.) mielestä tuo pieni on ihana. Kulkee varoen sen luo ja nuuskuttaa.
Harjakoirauros ( reilu 2v.) katsoi minua halveksivasti " yök, vauva! " eikä ole edelleenkään pätkän vertaa kiinnostunut pikkuisesta. Sallii pihalla sen kulkea lähellään. Ei murise tms. Mutta on täysin välinpitämätön. Pieni kunnioittaa isoja. Kulkee iloisena niiden perässä mutta ei tunkeile.

Pienen elämä on niin autuasta. Syö, pissii, leikkii, pissii, nukkuu, pissii.
Se on niin ihana!

Voinette vetää johtopäätöksen, miksei kevätkukista ole ilmestynyt kuvia...olemme kulkeneet ihailemassa niitä pennun kanssa aamuvarhain, päivällä, iltapäivällä ja illan hämärtyessä. Silmät tarkkana, mutta ilman kameraa. Asia korjaantuu, kun saadaan aita kuntoon, eikä tarvitse pelätä koirien päätyvän tuelle tahi ketun pihalle!

Kasvihuoneesta päivää!

Tähän Keukenhofista lumoutuneiden kuvien väliin arkinen päivityskotipihalta.

Aurinko paistaa, melkein kaikki lumi on sulanut.
Maa on litisevän märkä jossain kohdin melkein kuin kauhuseikkailutarinoiden " juoksuhiekka", jonne kulkija vajoaa voimatta tehdä mitään.

Olen silti kuivimmista kohdista hiukan rapsutellut heiniä ja kuivia perennanlehtiä ja - varsia pois, että pienet sipulit pääsevät pilkistämään päivänvaloon.
Osuin horroksestaan kömpivän sammakon kanssakin samalle mättäälle. Säikähdettiin molemmat varmasti yhtä paljon!

Portaanpielessä kukkii lumikello. Rapulla Amsterdamin tuliaisina esikko.
Valkea jouluruusu kukkii jo ja punertava oikoo nuppujaan limaisten kuunliljanlehtien joukosta.
Istutin orvokit portille, narsissien kaveriksi. Ihan vain huutaakseni ohikulkijoillekin: Nyt on kevät!

Nyt saatuani napsittua muutaman kuvan, istahdin kasvihuoneeseen.
Kylmä tuuli pysyy ulkona ja aurinko lämmittää.

Keukenhof VI

Keukenhof V

 Prinssi Wilhelm-Aleksanderin

 nimeä kantava suurin näyttelyhalli oli tosiaan täynnä kukkia.

Tulppaaneita, narsisseja, hortensioita,

 amarylliksiä, begonioita, pikkusipulikukkia,

esikoita, hyasintteja... mitä nyt ikinä osaa kuvitella.

Kaikissa kasveissa oli mainittu lajike ja kasvattaja.

Tämän vuoden parhaat oli merkattu palkintokylteillä.

Halli oli pökerryttävä.

Sen lisäksi että kasvit tuoksuivat toki huumaavasti,

 kaikki kauneus oli suorastaan mykistävää.

 Alla olevat tulppaanit ovat esimerkki korkeudesta.

Tuo "aitanaru" joka suojasi kukkia yli-innokkailta ihmisiltä

 (jotka eivät valitettavasti osaa aina katsoa ympärilleen),

oli puolenmetrin korkeudella.

Seuraava hyasintti oli aika veikeä.

Vaikken yleensä ole kirjavien kukkien ystävä.

Siinä on tosiaan nuppujen ulkopinta kauniin sinivioletti ja sisus vaalea.

Muistattehan että kaikki nämä ja aiempienkin postauksieni kuvat voi klikata suuremmaksi.