Allium

Kesätuulahdus

Hiljaisuus on merkinnyt vain että palaan kyllä.

Syyskiireet, sairastelu, selityksiä.

Ei kuitenkaan aikaa istua koneelle kuvia lataamaan tai voimia .

Tässä pionien ilotulitusta kuluneelta kesältä.

Kamera pursuilee.

Jos makaisin pää pölkyllä kuin muinaisina aikoina

ja pitäisi henkeni uhalla valita

iirikset tai pionit-

en tiedä pystyisinko valintaani tekemään.

Viimeisinä sanoinani varmasti hokisi epätoivoisesti

iiris-pioni-iiris-pioni.

Molemmat kuulvat siis kaartiin, joita pihassani ei voi koskaan olla liikaa.

Herkkää kauneutta

Särkyneet sydämet kukkivat kauniisti talon varjossa.

Pulsatillan hauskat karvahahtuvapallot koristavat kukkamaata koko loppukesän.

 Akileijat leijailevat muiden kasvien yläpuolella. Siellä ja täällä.

Kullero kaikessa keltaisessa kirkkaudessaan.

Ruotsinnos: voipallo on aika hauska.

Minulla kukkii vuorollaan ensin tarhakulleron hieman oranssimman värinen lajike ja keskikesällä kesäkullero.

Keltaisena kukkivan kultasateen juurella.

Tätä kultasadetta on vaalittu.

Ostin vuonna 2002 kaksi pientä tainta silloiseen ensimmäiseen pihaamme.

Kultasade oli yksi niistä kasveista, jotka halusin pihaani ehdottomasti.

Sisukkaasti kaksi pientä pensaan alkua pysyivät hengissä.

Muuttaessamme päätin kaivaa niistä toisen mukaani.

Uudessa kodissa kasvu alkoi vauhdilla. Puoli metriä vuodessa pituutta!

Monta haaraa-runkoihin paksuutta.

Uudessa pihassa pienilmasto on selkeästi suosiollinen

mutta

ristiturpaiset rusakot verottivat joka talvi oksista paloja.

Vaikka kultasade on myrkyllinen.

Verkko suojaa mutta kun kinokset kasvavat-niin aina rusakot ehtivät ensin nuorten versojen kimppuun.

Tänä vuonna kultasade kiitti nihdoin kukkkimalla.

Vuonna 2002 pieni alle puolimetriä pitkä taimi. Pari oksaa.

Nyt vuonna 2012 pieni puu. Monta runkoa korkeutta kolmatta metriä.

Maasta se pienikin ponnistaa!

Iiris, iiris, ihana iiris.

Paluu edelleen alkukesään.

Matalat kurjenmiekat kukkivat nopeasti mutta kauneus on puhuttelevaa.

Mätäskurjenmiekan kanssa ei tänä vuonna tarvinnut olla niin nopea kuin aiempina kesinä.

Kukat ilmestyivät vaivihkaa lehtien lomaan, mutta tänä vuonna niitä tuli paljon ja kukinta kesti pitkään.



Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus, yllätti minut.

En nimittäin tiennyt sellaista vielä omistavani.

Nämä ovat taimina naapurilta saatuja. Luulin kaikkien olevan violettia.

Yllätys oli ihan iloinen.

Iris. Nimetön.

Voi olla jokin siperiankurjenmiekka.

Toisaalta kukan muoto on hiukan kuin Iris ensatalla.

Aika matala, suloinen.

Ruukut joissa nämä majailevat on nostettu niin moneen kertaan eri paikkaan,

etten enää ole ihan varma ruukun alkuperästä.

Taimivaihto jonkun ihanan puutarhatutun pihasta, vanhaa kantaa, matala iiris.

Tässä komeilee ilmeisesti virolaista kantaa oleva kurjenmiekka.

Tämä on kasvanut ensimmäisestä Türin matkastani asti paraatipaikalla

muistiinpanolla: "beige vanha iiris ihanalta mummolta"

Kukki nyt siis ensimmäistä kertaa. Aivan valtava määrä kukkia!

Iris variegata

Olettaakseni siis ns. taatankurjenmiekka. Jossain lähteissä sen yläterälehdet mainitaan beigeksi/ruskeaksi, toisissa keltaisiksi. Jossain lähteessä mainittiin että taatankurjenmiekan lehtien tyvi on punertavanvioletti.

Tässä siis keltaisemmat yläterälehdet.

  



Iris sibirica 'Dance ballerina dance'

Tarttui keväällä mukaani HansaPlantin taimistosta.



Vaalea hurmaava kurjenmiekka vailla nimeä.

Kovin muistuttaa Iris sibirica 'Butter and Sugar'.

Kukki kauniisti omenapuun varjossa.

Yllä pihassa alunperin kasvaneen siperiankurjenmiekan jakotaimi.

Lisää nimetöntä kauneutta.

Sade sai ylälehdet rullautumaan piiloon.

Voi silkkistä haurautta.

Tämä pikkuiruinen muistuttaa miltei tarhajuorua.

Iiris sekin kuitenkin on. Kauniin vaaleansininen, herkkä.

Kuvaähky uhkaa.

Ei näitä vain voi olla ihailematta-eihän?!