Särkyneet sydämet kukkivat kauniisti talon varjossa.
Pulsatillan hauskat karvahahtuvapallot koristavat kukkamaata koko loppukesän.
Akileijat leijailevat muiden kasvien yläpuolella. Siellä ja täällä.
Kullero kaikessa keltaisessa kirkkaudessaan.
Ruotsinnos: voipallo on aika hauska.
Minulla kukkii vuorollaan ensin tarhakulleron hieman oranssimman värinen lajike ja keskikesällä kesäkullero.
Keltaisena kukkivan kultasateen juurella.
Tätä kultasadetta on vaalittu.
Ostin vuonna 2002 kaksi pientä tainta silloiseen ensimmäiseen pihaamme.
Kultasade oli yksi niistä kasveista, jotka halusin pihaani ehdottomasti.
Sisukkaasti kaksi pientä pensaan alkua pysyivät hengissä.
Muuttaessamme päätin kaivaa niistä toisen mukaani.
Uudessa kodissa kasvu alkoi vauhdilla. Puoli metriä vuodessa pituutta!
Monta haaraa-runkoihin paksuutta.
Uudessa pihassa pienilmasto on selkeästi suosiollinen
mutta
ristiturpaiset rusakot verottivat joka talvi oksista paloja.
Vaikka kultasade on myrkyllinen.
Verkko suojaa mutta kun kinokset kasvavat-niin aina rusakot ehtivät ensin nuorten versojen kimppuun.
Tänä vuonna kultasade kiitti nihdoin kukkkimalla.
Vuonna 2002 pieni alle puolimetriä pitkä taimi. Pari oksaa.
Nyt vuonna 2012 pieni puu. Monta runkoa korkeutta kolmatta metriä.
Maasta se pienikin ponnistaa!
2 kommenttia:
Minäkin niiiiin haluaisin valkoisen särkyneensydämen. Mutta mä vaan tapan ne. En siis tyydy särkemään sydäntä vaan vien siltä hengen tyystinkokonaan. Pirskatti.
Akileijoja useita, useita, useita vuosia tuijottaneenakin vasta näistä sinun kuvistasi näen kunnolla niissä kyyhkysparven. Kyyhkymäinen todellakin, columbine!
Ei se valkoinen särkynytsydän vaadi sen kummempia kuin perinteinen kaksivärinenkään. Ehkä sinulla on ollut vain huono tuuri?!
(minulla taitaa olla yksi pieni koditon pala, miksei osuta ikinä samaan taimivaihtoon...)
Särkyneet sydämet on mielestäni niiiiin ihania!
On muuten totta että nuo kuvat on juuri sellaisesta kulmasta että kyyhkyset näkyvät hienosti kujertelemassa ;)
Lähetä kommentti