Herkkää kauneutta

Särkyneet sydämet kukkivat kauniisti talon varjossa.

Pulsatillan hauskat karvahahtuvapallot koristavat kukkamaata koko loppukesän.

 Akileijat leijailevat muiden kasvien yläpuolella. Siellä ja täällä.

Kullero kaikessa keltaisessa kirkkaudessaan.

Ruotsinnos: voipallo on aika hauska.

Minulla kukkii vuorollaan ensin tarhakulleron hieman oranssimman värinen lajike ja keskikesällä kesäkullero.

Keltaisena kukkivan kultasateen juurella.

Tätä kultasadetta on vaalittu.

Ostin vuonna 2002 kaksi pientä tainta silloiseen ensimmäiseen pihaamme.

Kultasade oli yksi niistä kasveista, jotka halusin pihaani ehdottomasti.

Sisukkaasti kaksi pientä pensaan alkua pysyivät hengissä.

Muuttaessamme päätin kaivaa niistä toisen mukaani.

Uudessa kodissa kasvu alkoi vauhdilla. Puoli metriä vuodessa pituutta!

Monta haaraa-runkoihin paksuutta.

Uudessa pihassa pienilmasto on selkeästi suosiollinen

mutta

ristiturpaiset rusakot verottivat joka talvi oksista paloja.

Vaikka kultasade on myrkyllinen.

Verkko suojaa mutta kun kinokset kasvavat-niin aina rusakot ehtivät ensin nuorten versojen kimppuun.

Tänä vuonna kultasade kiitti nihdoin kukkkimalla.

Vuonna 2002 pieni alle puolimetriä pitkä taimi. Pari oksaa.

Nyt vuonna 2012 pieni puu. Monta runkoa korkeutta kolmatta metriä.

Maasta se pienikin ponnistaa!

Iiris, iiris, ihana iiris.

Paluu edelleen alkukesään.

Matalat kurjenmiekat kukkivat nopeasti mutta kauneus on puhuttelevaa.

Mätäskurjenmiekan kanssa ei tänä vuonna tarvinnut olla niin nopea kuin aiempina kesinä.

Kukat ilmestyivät vaivihkaa lehtien lomaan, mutta tänä vuonna niitä tuli paljon ja kukinta kesti pitkään.



Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus, yllätti minut.

En nimittäin tiennyt sellaista vielä omistavani.

Nämä ovat taimina naapurilta saatuja. Luulin kaikkien olevan violettia.

Yllätys oli ihan iloinen.

Iris. Nimetön.

Voi olla jokin siperiankurjenmiekka.

Toisaalta kukan muoto on hiukan kuin Iris ensatalla.

Aika matala, suloinen.

Ruukut joissa nämä majailevat on nostettu niin moneen kertaan eri paikkaan,

etten enää ole ihan varma ruukun alkuperästä.

Taimivaihto jonkun ihanan puutarhatutun pihasta, vanhaa kantaa, matala iiris.

Tässä komeilee ilmeisesti virolaista kantaa oleva kurjenmiekka.

Tämä on kasvanut ensimmäisestä Türin matkastani asti paraatipaikalla

muistiinpanolla: "beige vanha iiris ihanalta mummolta"

Kukki nyt siis ensimmäistä kertaa. Aivan valtava määrä kukkia!

Iris variegata

Olettaakseni siis ns. taatankurjenmiekka. Jossain lähteissä sen yläterälehdet mainitaan beigeksi/ruskeaksi, toisissa keltaisiksi. Jossain lähteessä mainittiin että taatankurjenmiekan lehtien tyvi on punertavanvioletti.

Tässä siis keltaisemmat yläterälehdet.

  



Iris sibirica 'Dance ballerina dance'

Tarttui keväällä mukaani HansaPlantin taimistosta.



Vaalea hurmaava kurjenmiekka vailla nimeä.

Kovin muistuttaa Iris sibirica 'Butter and Sugar'.

Kukki kauniisti omenapuun varjossa.

Yllä pihassa alunperin kasvaneen siperiankurjenmiekan jakotaimi.

Lisää nimetöntä kauneutta.

Sade sai ylälehdet rullautumaan piiloon.

Voi silkkistä haurautta.

Tämä pikkuiruinen muistuttaa miltei tarhajuorua.

Iiris sekin kuitenkin on. Kauniin vaaleansininen, herkkä.

Kuvaähky uhkaa.

Ei näitä vain voi olla ihailematta-eihän?!



Vuokko ja moni muu...

Alkukesän kukkija komea arovuokko, Anemone sylvestris.

Loppukesän herkkä kaunotar virginianvuokko, Anemone virginiana



Matka menneisyyteen

 Ei tällä kertaa sen kauemmas kuin alkukesään.

 Atsalea,  Rhododendron 'Brilliant Red'

Kukkii uskollisesti upean oranssin-tulenvärisillä kukillaan.

Toin tämän yksilön elämäni ensimmäiseltä matkalta Türiin.

Tämän kesän ihastukseni on alla oleva alppiruusu.

Rhododendron 'Wojnar's Purple'

Eksyin reissuillani alkukesästä Vakka-taimeen. Sieltä tämä tarttui mukaani.

Sen intensiivisen värinen kukinto oli niin herkullinen.

Pieni taimi vielä ja valtava kukinto.

Kaikkien taiten sääntöjen mukaan olisi pitänyt katkoa tuo upea kukinto ja mahdollistaa siten parempi juurtuminen kasville. Siinä kohtaa kauneus menee järjen ohi ja ei vaan pystynyt.

Lupasin tehdä söpöläiselle hyvän paikan muiden rhodojen luo,

josko se jaksaisi ilahduttaa minua talvehtimalla.

Alppiruusut ovat viihtyneet meillä hyvin kohopenkissä savimaan päällä.

Vain pieni minikokoinen lamoavaoksainen kaunistus päätti heittää henkensä miltei samoin tein istuttamisen jälkeen. Eikä minulla ole hermoja lähteä palauttamaan kasvia-vaikka kuinka tiedän osaavani istuttaa oikein. Kaikki ympäröivät kasvit voivat hyvin ja yksi heitti henkensä.

Se on elämää.

Alla pihan pinkki kaunotar. Nimi on jossain oikein hyvässä tallessa-ei päässäni.

Pihan hillitympi kaunotar.



Huh hah heinäkuu

Muistan hämärästi että Suomessa on neljä vuodenaikaa.

Ei sillä että kaipaisin hellettä-en todellakaan.

Monsuunisateeseen voisi kuitenkin tulla pieni tauko.

Piha on vehreä kyllä mutta rikkaruohot kasvavat jos mahdollista silmissä metrisiksi.

Palaan kameran kanssa koneelle myöhemmin...

Alppiruusulaakso

Jos kuljette Varsinais-Suomessa, poiketkaa Raisioon.

Siellä kukkii parhaillaan Alppiruusulaakso.

Pensaat on istutettu talkoovoimin vuonna 1999.

Ne ovat pääsääntöisesti jo miehen mittaisia.

Juuri nyt parhaimmillaan.

Suurin osa valkoisista oli jo kukkinut.

Vaaleanpunaisen ja pinkin eri sävyt vaihtelivat.

Jos mietit mitä tekisit kesäisenä päivänä: hopi hopi!