sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Herkät kärhöt

Kärhöt ovat ihania!
Erityisesti pidän erilaisista pienikukkaisista, kellomaisista kärhöistä.
'Prinsessa Diana' ei jostain syystä viihtynyt meillä kuin muutaman vuoden.
Paikka omenapuun juurella tönkkösavessa ei sopinut hänen herkille varpailleen ehkä?
Joskus ehkä hankin uuden.
'Jan Fopma' kukkii siellä edelleen...tosin kukat ovat vasta avautumassa, siis ei kuvia hänestä nyt.

Tässä kukkivat edellisessä postauksessa minitun aarremaan kärhöt. Reppanat ilman tukea, tuulen tuivertamina. Tuki on suunnitteluasteella.

Kaksi ylintä kuvaa : Clematis texensis ' Etoile Rose' ( muistuttaa  hiukan Prinsessa Dianaa. Sen kukat kukkivat kuitenkin ylöspäin, olivat vielä pinkimmät ja reunat valkoisemmat)

Kolmas kuva ylhäältä, sininen: Clematis integrifolia ' Blue Boy'

Seuraavassa: mysteerikärhö. Kukat ovat pinnaltaan valkeat ja sisältä violetinsiniset. Iahan kerta kaikkiaan! Muttei yksikään ostamistani. En siis tiedä sille nimeä. Ei harmita, on niin kaunis!

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, lähellä kasvavan koristeomenapuun alla kukkiva kärhö.
Kolme kuvaa, ylin otettuoikealla kameralla= oikean värinen. Kaksi alinta otettu IPadin kameralla, sinisen ja lilan sävyt eivät vaan onnistu. Kaunis tuokin väri, muttei oikea.

P.s. Kurkkaa alaspäin...en saanut sormiani hillittyä ja tuli useampi postaus ;)
Leppoisaa sunnuntaita!











Jatkokertomus


Ihailen päivittäin tämän Gotlanninreissulta tuodun 'Sahara'-ruusun kukintaa. 
Se kukkii suorastaan läkähdyksissä. 
Kukka muuttaa väriään nupusta siihen saakka, että lopulta lakastuu.
Yhtäaikaa aukeaa useita kukkia ja ne muodostavat ikäänkuin kimppuja. 
Äkkivilkaisulla voisi luulla, että on noukittu erivärisiä ruusuja 
mutta ne kasvavatkin samassa varressa sovussa vierekkäin.

Ei oikeastaan puutu, kuin idyllinen pieni talo, jonka seinustalla kukkiessa voisi ihastuttaa ihmisiä.
Meidän oloissamme rakennusten seinustat on kuitenkin routaeristetty ja salaojitettu, joten kaivoin suosiolla ruusulle kalkkisen penkin hiukan kauemmaksi talosta.
Varsinainen aarteiden kukkapenkki! Gotlannista tuodut ruusut, ihania kärhöjä, viiniköynnös, jonka sain ystävältä ja haaveideni haave, Wisteria. Sekin Gotlannista.

Kuvat ovat katseltavissa alla olevassa postauksessa.
En tiedä miksi tällä kertaa en saanut tekstiä liitettyä samaan viestiin.

Kuvat puhukoot puolestaan...


Ruusujen viehkeyttä







lauantai 13. heinäkuuta 2013

Anemone

Vihdoinkin sain kameran puhumaan yhteistä kieltä iPadin kanssa ja saan kuvia kamerasta ulos.
Siitä ilahtuneena palaamme ajassa hyppäyksen takaisin kevääseen.
Vuot kukkivat monenkirjavina ja -muotoisina. Tässä joitain ihanuuksia.






tiistai 9. heinäkuuta 2013

Iris spuria

Tässä on kukka, jota olen odottanut. Ostin tämän ensimmäiseltä reissultani Viron kukkamarkkinoille.
Oli kevät....viisi? vuotta sitten.
Myyjällä oli kuva iiriksestä, joka kukki häntä korkeampana ( eikä myyjätärkään ollut lyhyt).
Iris spuria kertoi nimekseen.
Joka vuosi on kasvattanut metriset vahvat lehdet, ei kukkia.
Ajattelin, josko paikka aamuauringossa ei kelpaa...onko sittenkin liian savinen maa, vaikka sitä paransin ja mielestäni tämä oli pihan suojaisin paikka talvia ajatellen...pitäisikö siirtää...en ehtinyt.

Tänä vuonna hän päätti kukkia!
Kuvat eivät onnistuneet. Tuuli heilutti pahasti. Pakko kuvata, kun ei tiedä montako päivää kukkii.
Kukkavarsi kuitenkin on pidempi kuin minä - lähes kaksi metriä.
Sen päässä keikkuu kaunis iiris. Hehkuvan värisenä.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ruusunen



On taas aika ihanan ruusun kukinnan.
Viime vuonna jännitin, kuinka se talvehtii ensimmäistä kertaa maassa.
Näin hyvin! Sahara - ruusun lehdet ovat upean vihreät ja kiiltävät, kukka kukkii päiväkausia. 
Näissä kuvissa kaikki tällä hetkellä auenneet eri-ikäiset kukat.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pionien aatelia

Pionit koreilevat. Loisto on komeimmillaan.
Ensimmäisten lajien lopettaessa, toiset aloittavat.
Ostettuja, saatuja, vaihdettuja....jopa siemenistä kasvatettuja ( ne tosin eivät vielä kuki).
Lopussa on kuvattuna naapurin kaksi upeaa vanhaa pionia.
He eivät tiedä niiden nimiä. Selvästi kaksi eri lajia. Molempien väri aivan mielettömän upean tumma punainen. Kamera auringossa valehtelee niiden värin ärtsyksi pinkiksi. Jos kahden kuvan välissä oleva keijunkukan tummanpunainen lehdistö lisättäisiin siihen pinkkiin, tulisi aika lähelle oikea väri.
Sellaiset seuraavaksi haluan. Viime vuonna kartutin pääasiassa valkoisia. Vaaleapunaisia pihassa oli ja pinkkejä alunperin. Vaaleanpunaisia on kyllä tullut itsekin hommattua.