Kevät on kuitenkin ihan parasta aikaa! Kameran kuvia katsellessa tuli tosiaan haikea olo ja kevätkaipuu. Esikot kukkivat ja kaikki oli pientä ja vihreää, miten joka vuosi tämä keskikesän yltäkylläinen vehreys jää tajuamatta. Sitä muka Seuraa päivittäin, kuinka kaikki kasvaa ja silti, yhtäkkiä on tapahtunut muutos, jota ei huomaa, vasta kuin kuvakelauksella taaksepäin ;)
Olen ihan lapsesta saakka rakastanut vuokkoja. Onnekseni saanut asua paikoissa, joissa ne peittivät lehtometsien puun alustat keväisin. Minun tekemissäni äitienpäiväkorteissa kukkivat varmasti joka vuosi vuokot;) En myöskään juurikaan kerännyt niitä kimpuiksi, kun ne menehtyvät maljakossa niin säälittävän nopeasti. Mieluummin ihastelin niitä metsässä. Unelmani oli saada köllöttää valkovuokkometsikössä. Tosin kukkia olisi taittunut poikki ja hämähäkit tai muurahaiset. Olisivatvoineet hyötkötä kimppuuni. Pysyttelin siis seisaallani ;) Kun sitten puutarhan myötä tajusin, että vuokkoja on vaikka mitä laatuja...ei tarvinnut miettiä antaisiko pikkusormen...käsi oli viety jo!
4 kommenttia:
Oi mitä ihanuuksia! Jotenkin iski kaipuu kevääseen, vaikka nythän on vielä kesä parhaimmillaan.
Kevät on kuitenkin ihan parasta aikaa!
Kameran kuvia katsellessa tuli tosiaan haikea olo ja kevätkaipuu.
Esikot kukkivat ja kaikki oli pientä ja vihreää, miten joka vuosi tämä keskikesän yltäkylläinen vehreys jää tajuamatta.
Sitä muka Seuraa päivittäin, kuinka kaikki kasvaa ja silti, yhtäkkiä on tapahtunut muutos, jota ei huomaa, vasta kuin kuvakelauksella taaksepäin ;)
R&T
Sulla on upea vuokkokokoelma! Kevät on parasta aikaa minustakin, kaikki uutta ja ihmeellistä, ja kesäkin vasta edessä.
Olen ihan lapsesta saakka rakastanut vuokkoja.
Onnekseni saanut asua paikoissa, joissa ne peittivät lehtometsien puun alustat keväisin.
Minun tekemissäni äitienpäiväkorteissa kukkivat varmasti joka vuosi vuokot;)
En myöskään juurikaan kerännyt niitä kimpuiksi, kun ne menehtyvät maljakossa niin säälittävän nopeasti.
Mieluummin ihastelin niitä metsässä.
Unelmani oli saada köllöttää valkovuokkometsikössä.
Tosin kukkia olisi taittunut poikki ja hämähäkit tai muurahaiset. Olisivatvoineet hyötkötä kimppuuni. Pysyttelin siis seisaallani ;)
Kun sitten puutarhan myötä tajusin, että vuokkoja on vaikka mitä laatuja...ei tarvinnut miettiä antaisiko pikkusormen...käsi oli viety jo!
R&T
Lähetä kommentti