Iiris

Matalat kurjenmiekat kukkivat kilpaa.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Ihanainen pieni mätäskurjenmiekka.

Monena päivänä olen käynyt kurkkimassa sen lehtien lomaan,

etten vain jää paitsi sen sievästä kukinnasta.

Magnolia 'Susan' kukkii 7 nupun/kukan voimin!

Valitettvasti ruma verkko saa luvan pysyä ympärillä- en luota ristiturpiin yhtään.

Alkekesän retki arboretumiin

Kävimme retkellä kuluneella viikolla Piikkiön arboretumissa.

Rhodot ovat kylmän alkukesän vuoksi vasta aloittelemassa.

Metsässä oli silti ihana retkeillä ja näkihän siellä komeita kasveja kuitenkin.

Auringossa kukkarunsaus oli upeimmillaan, toisaalta värit kärsivät kuvatessa.

Vanhimmat alppiruusut ovat jo neljä-viisi metrisiä.

Nuppujen väreissä on aina ihanaa syvyyttä, kunnes kukka rävähtää aivan auki ja vaalenee hurjasti.

Omassa pihassakin on kukat upeimmillaan juuri nyt.

Tämä alppiruusu on elämäni ensimmäinen äitienpäivälahja.

Vanhassa kodissa talvi meinasi aina ottaa sen hengiltä.

Kituva kasvi kaivettiin kuitenkin mukaan, kun niin päätin.

Täällä se vihdoin pääsi kasvamaan ja kukoistaa jo hienosti.



Puunpuolustaja

8-vuotiaani on täysverinen luontoihminen.
Juuri hän kysyi minulta vilpittömästi pöyristyneenä ja kauhistuneena taannoin: "Miksi ihmiset on niin tyhmiä ja kaataa koko metsän?!"
(Kun vanhan kotimme lähellä ajaessa hän näki hakkuuaukeat, jotka olivat ilmestyneet meidän entiseen retkimaastoon-niihin nousee lähivuosina pienteollisuutta, taloja ja nelikaistettavan tien puuttuvat kaksi kaistaa.)

Mitä vastaat sellaiseen kysymykseen 6-vuotiaalle?

Juuri tämä lapsi halusi 6-vuotiaana luontokouluun. Se oli tarkoitettu ala-asteikäisille mutta koska lapsi oli reipas ulkoilija hän pääsi mukaan. Se syksy oli mahtava!
Kerran viikossa illalla luontokoululaiset kerääntyivät lähellä ólevaan historialliseen pihapiiriin ja retkeilivät eväin varustettuna lähiluonnossa. Tutkien ja ihmetellen. Viimeiset kerrat oli jo pimeää, silti he reippaina ulkoilivat koko sen parituntisen.

Samainen lapsi on, siitä asti kun oppi puhumaan, oppinut kaikki kasvien ja eläinten nimet.
Hän kulkee milloin haavin tai luupin kanssa ja tarkkailee kaikkea.

Nyt pihaltamme pitää kaataa vanha, huonokuntoinen, laho hopeasalava.
Se on todella hankalassa paikassa, pihan perimmäisessä nurkassa-isojen koneiden saavuttamattomissa.
Aivan kallellaan naapurin grillikodan suuntaan-tietysti. (kaikki risut ja roskat päätyvät naapurin pihalle)
Lisäksi koko sen puoleisen rajan on tähän asti vallannut enemmän tai vähemmän tiehä viidakko.
Olemme viidessä vuodessa raivanneet sieltä lukemattoman määrän vaahteroita. Sellaisia mistä moni maksaa sievoisia summia taimistolla-saadakseen valmiin puun pihaan.
Saksineet ja kaivaneet orapihlajaa pikkuhiljaa pois. Marjapensaita kymmeniä-lintujen kylvämiä.
Yhtenä vuonna leikkasin aivan alas valtavan jasmikkeen-se kasvoi takaisin.
Parina keväänä raivasin valtavaa-upeaa syreeniä jonka halkaisija sivu- ja pystysuunnassa oli yli 5 metriä!

Viime keväänä ja kesällä raivasimme kadun päästä rajaa loput suuret pensaat pois kaivurin alta.
Yksi jäi vielä, kun se oli ihan kaunis leikattuna. Kaivuri lopulta joutui senkin poistamaan viemärin tieltä.

Koko kevättalven olemme odottaneet puulle kaatajaa.
Nyt rajalla mahtuu vihdoin menemään nosturilla-ainakin melkein.
Ongelmaksi tuli se, että talvimyrskyt tekivät niin suurta tuhoa ettei ammattitaitoisista moottorisahan käyttäjistä näkynyt missään vilaustakaan. Ketään ei kiinnostanut projekti "pari pihapuuta" kun siivottavana oli metsiä ja satoja puita.
Vihdoin saimme yhden kiinni. Lupasi tulla. Ei kuulunut ei näkynyt.
Saatiin kiinni toinen, ei pääse kun sairaslomalla leikkauksesta.
Suositteli sitä, jonka ensin olimme saaneet kiinni.
Ei auttanut-uusi yritys.
Lupasi tulla...tulikin...lupasi että puut kaadetaan- joskus lähiaikoina.
Kului taas pari viikkoa-koivuun tuli lehdet, salava kukkii ja lehdet jo suuret.
Sanoin miehelle jo pari pahaa sanaa. Uusi hätyytys ja johan alkoi tapahtua.
Puunkaataja oli ehtinyt unohtaa meidät! (miinuspisteitä mutta nyt ei auta valittaa-kun on sentään tulossa)
Ilmestyi tänään katsomaan kuka tekee ja mitä ja metsuri siivosi rajalta loputkin kasvit pois. Huomenna tulevat nosturilla sitten sen salavan kimppuun!

Aivan kadun reunassa kasvaa punalehtiruusu. Olen kasvattanut sen itse siemenestä. Siirtänyt vanhasta pihasta mukaani tänne.
Se selvisi kaivurin kynsistä syksyllä. Nostettiin maasta ja kaivettiin takaisin.
Se oli jo hyvässä kasvussa.
Se vedettiin nyt julmasti moottorisahalla alas. Tiedän että se sieltä kasvaa, mutta rehellisetsi sanoen pahaa teki ja sydämestä kylmäsi.
Sen yli on kuitenkin pystyttävä ajamaan koneilla. Pari metrisen pensaan ylitykseen ei metsätraktorinkaan maavara piisannut.

Seuraavaksi meni suuri neilikkaruusu, joka kyllä muutenkin on pitänyt leikata alas. Kaivuri kaivoi sen talon kyljestä nosti vain paikkaan, jossa se saa jatkossa kasvaa. Se on niin huonosti laitettu että vaatii kuitenkin alasleikkauksen ja uuden mullan tyvelle ja voimaa.
Sen piikkisyys on kuitenkin hyvin luotaantyöntävää ja olen siirtänyt operaation miehelle. Hän on siirtänyt leikkauksen aina "huomiseen".
NO SUUUUURSUUUUUR SUUURR. Siinä meni ruusu alas.
Ei tehnyt samalla lailla pahaa kun leikkuu oli suunniteltu muutenkin.

Sitten päästiin sen suuren syreenin viimeisten isojen runkojen kimppuun. Olen säästänyt ne ihan siksi, että pihassa edes joku syreeni vielä kukkisi, kunnes uudet oksat kasvavat ja vankistuvat.
Pihassamme kun oli kolme sellaista valtavaa syreeniä ja leikkasin kaikki pois tässä viiden vuoden aikana.
Nyt meni nekin rungot ja koko syreeni. SUUUUUURRRRRRRSUUUUURRRRSUR.
Vieressä jasmike, joka oli jo ehtinyt kasvaa suureksi uudelleen-parissa kesässä!
SUUURSUUUUUUURSUURRRRRSUR.
Pari orapihlaja-aidasta jäänyttä vaahteraa, joita en vain ole jaksanut sahata käsin.
SUR SUR!
Pari marjapensaan tainta vielä niiden juurelta. SUR SUR SUR.

Koko raja on tyhjä.
Aika kauheaa, ja hurjaa mutta sieltä nuo vanhat pensaat taas nousevat ja vihdoin tuo puurähjä saadaan pois.

Huomatkaa voikukat kiinnitettynä kuoren koloihin koko puun ympäri...

Lapset olivat ne laittaneet puulle, koska se pian kuolee.

Seuraavaksi kun piha rakennetaan ja kasvatetaan kuntoon, puuhun ei taas pääsisi lainkaan käsiksi.

Ajattelin jossain vaiheessa, että koska salavan runko on mielestäni hurjan kaunis, sen voisi säästää.
Vihaan sellaisia typistettyjä kasveja että runko poikki ja sitten kasvaa tupsu päässä.
Kuitenkin se runko lahoudestaan huolimatta, on jotenkin ihana. Vino, paksu, kierteinen. Siinä on iso onkalo kyljessä. Ihan kuin jonkun kotikolo.
Järki voitti kuitenkin parissa vuodessa. (onhan minulla ollut viisi vuotta aikaa pohtia puun kohtaloa ja strategiaa: sahataanko itse, kuka sahaa....puu on ylhäältä laho joten siihen ei voi kiivetä ainoa vaihtoehto on nosturi)
Olin siis tehnyt surutyöni. Tosiasia on että runko vie neliömetrin tilaa!
Sen kohdalle saa yhden Potager-laatikon. Järkevää ja hyödyllistä. Ei tarvitse joka myrskyllä jännittää: Romahtaako naapuriin vai oman kasvihuoneen päälle.

8-vuotiaani mietteliäänä: "Äiti, miksei tuota puun runkoa voida säästää, kun se on niin kaunis?!"
*klunk*
Pyyhin salaa silmäkulmani ja hymyilin: "Taidat olla semmoinen puiden suojelija-rupeatko isona sellaiseksi?"
"JOO" kuului totinen vastaus lippalakin alta.

Selitin sitten kuten yllä, miksei puuta kannata enää pitää kun se on vaarallinen.
Kuulemma rungon voisi vaikka siirtää johonkin muuhun kohtaan pihalla kun se on vaan niin hieno.

*liikuttunut*

Lisään kuvia tuosta puunkaatotyömaasta, jahka ehdin iltasella ehkä etsiä kameran piuhan.

Lähitulevaisuudessa, jos huomenna ei ehdi. Kaatuu vielä iso koivu toiselta puolen taloa.
Sekin jo lahovikainen.
Sen jälkeen meidän maalla ei kasvaa omenpuita kummempaa. Tosin ne onkin niin suuria, että siinä puuta kerrakseen.
Lisäksi naapuritontit on niin täynnä isoja puita että näiden parin katoamista tuskin edes huomaa.

Puun viimeiset hetket

Potager muuttui kertalaakista aivan aurinkoiseksi.

Aiemmin mansikka ei jaksanut esim. tehdä marjaa kun puu varjosti niin paljon.

Loppuu murehtiminen myrskytuhoista. Aikansa kaikella.

Kysymys ja vastaus haaste:

Kiitos Talikkoon ja taikasauvaan, sain haasteen:

Vastaa näihin : 11 kysymystä:

1. Varhaisin puutarhamuistosi?

   Ukin kasvilavat ja marjoja notkuvat pensaat.
   Ukki pissi aina kukille voimaa. Se tuntui meistä pikkulikoista hassulta vaikka toki järkevältä.
   Ukilla oli nuorena ollut kauppapuutarha, kukkakauppa ja hautaustoimisto.
   Kun olimme pieniä, ukki oli sairaeläkkeellä vaikkei vanha ollutkaan.
   Hänen puutarhansa oli aina aika villi. Koskaan meidän ei ollut pakko kerätä mitään.

  Mummin maalaispiha oli myös elämyspaikka. I
  Isot pionit, joiden vartta muurahaisarmeija kuljeksi ees ja taas.
  Lemmikkien meri pionien juurella omenapuiden jaloissa.
  Mansikkamaalla mansikoita niin paljon kuin jaksoi syödä-tai miten paljon halusi päätyä puuseehen  riviin istumaan.
Poimulehdet saunapolun vieressä kuusiaidan juurella. Meille ne olivat kastehelmia koska vesipisara jäi niin kauniiksi helmeksi lehdille.

2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on?
  Perunakellari. Olen lapsesta asti rakastanut kellarin hajua. Se on hypnoottinen.

3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe?
   Oikominen: Teen ihan vaan äkkiä näin....sen löytää aina edestään. Yleensä rehottavina rikkaruohoina.

4. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?
En ikävä kyllä kokonaan. Sen tiedän että tonttia on 40 vuotta sitten ympäröinyt tiheä, miehen korkuinen orapihlaja-aita neljältä suunnalta. Enää on jäljellä polvenkorkuista ja harvaa yksi sivu.

5. Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi (kaikkien aikojen lempikasvia on niin vaikea nimetä, mutta jos pystyt niin saat nimetä sen)?
Juuri NYT: Esikot.
Aina ja iankaikkisesti: Iirikset. Kaikki laadut!  (ja pionit ja kirjopikarililjat ja ...)

6. Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?
Kahvinporot karkottavat puutarhasta rusakot ja muut ikävät otukset, jotka muuten napsivat mm. sipulikukat parempiin suihinsa. Suosittelen.
(perustuu siihen että kofeiini on eläimille myrkky jota ne karttavat)

7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?
*kröhöm* eiskoita, iiriksiä ja pari pionia

8. Mitä on vielä ostoslistalla?
Ei mitään. Silti aina jotain sellaista tarttuu mukaan, mitä juuri olen aina halunnut.

9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.
Olen tykästynyt Göteborgin kasvitieteelliseen ja Puutarhaseuran keskustassa ylläpitämään pienempään "kasvitieteelliseen" .
Visbyn Botaniska on myös ihastuttava. Ei suuren suuri mutta kaunis ja hyvin hoidettu.

10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?
Niin kauan kuin on kylmä on päälläni aina anorakki. Tiilenoranssi. tärkeintä on taskut, joihin mahtuu ko
tiavain ja sekatöörit. Kädessä on aina hanskat.
Kesällä ongelma on ettei housuissani yleensä ole taskuja.
Rönttösvaate=puutarhavaate

11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?
Puutarha ei ole koskaan valmis. Nyt kuitenkin paikataan salaojakaivauksen jälkiä, niin kyllä näen puutarhani paljon kauniimpana viiden vuoden päästä. Toivottavasti myös riippumaton puutarhassa ja itseni siinä lukemassa puutarhalehtiä tai kirjoja.

Ruissalon Kasvitieteellinen

 8.5. Tein aamulla ex tempore pyrähdyksen

Ruissalonm kasvitieteelliseen kurkistamaan kevättä.

 Magnoliat täydessä loistossaan.

 Atsaleat hehkuivat rhodomäellä.

a

Valkovuokot peittävät ruissalon kaikkialla-myös kasvitieteellisessä.

Lisää atsaelan upeita värejä.

Pulsatillat hytisivät viileässä keväisessä viimassa.

Valkovuokon vihreä kerrottu muoto ihastutti.

Näitä olen haaveillut jo kauan omaan pihaan.

Ylipäänsä kaikki vuokot on ihania.

Anemone nemorosa 'caerulea'

Aurinko vasta alkoi  tähän kohtaan paistaa ja punasävyiset vuokot avautua unestaan.

Helleboruksia

 Punasävyinen helleborus on upea!

Oma yksilöni on nyt kaksi vuotta lymyillyt maassa

-milloin mahtaa uskaltaa kukkia.

Pitäisi useammin muistaa että tekisi yksinäisen aamulenkin kasvitieteellisessä.

Kameran kanssa. Nyt mukana oli vain kännykkä.

Pian onkin rhodojen aika...



Kevät kevät kevät kevät

Kirkas auringonpaiste häikäisi 30.4. 2012

Japaninruusukvittenin juurella kurkistelevat pystykiurunkannukset ja scillat.

Tähän siirrettiin ruusut syksyllä kiireesti pois kaivurin tieltä.

Istutin kevätsipuleita alueelle .

Valkoisen Mme Lemoine jalosyreenin juurella valkoiset scillat aloittavat kevään.

Mutama suurempikin narsissi.

Nämä kirjokevättähdet ovat itsestään tupsahtaneet nurmikolle kadunvarteen

ja lähistön kukkapenkkeihin.

Sinisen syreenin jurella sinisiä scilloja :)

Allium armeija. Joku ajatteli ettei ne kuitenkaan idä.

Viime vuonna tässä oli vihreitä hiuksia nyt ne ovat jo ruohosipulin vahvuisia.

Ukkolaukkaa ja tähtilaukkaa ainakin on sulassa sovussa.

Paljon jaossa halukkaille. Kuka ne kaivaisi ja purkittaisi?

Perkaamattomat perennamaat peittyivät tänä vuonna scilloihin.

Ne ovat vihdoin oikein päässeet vauhtiin leviämisessä.

Iirismättään takaa kurkistelevat jo Alliumin suuret lehdet.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa.

Keisari. otti kylmistä kyllä hiukan nokkiinsa mutta aikoo kai silti kukkia.

Kesällä sitten heidät peittelen hieman suuremmalla huolella.

Vuosi sitten keväällä ikävä yllätys oli, kun myyräntyönä oli onnenpensas syöty juurettomaksi.

Annoin pensaan olla koko kesän paikallaan ja syksyllä toiveikkaana siirsin sen kaivuun alta.

Tänä vuonna se taas kukkii, eli ehti juurtua kesän ja pitkän syksyn aikana ilmeisen hyvin.

Vanha kaivo on hieman paljas vielä mutta scillat sieltäkin nousevat

vaikka maa ympärillä on kaivurin mylläämä ja junttaama.

Pulsatilla ojenteli itseään pörröisenä.

Ilmasipuleita ja valkosipulia oli jo salaattiin.

Palloesikot kurkistelivat.

Suikeroesikot ovat vihdoin hiukan levittäytyneet.

Tässä yksi pirteä mätäs.

Virosta hankittu "primula" osoittautui hiukan sinisemmäksi palloesikoksi kuin aiemmat.

Pystykiurunkannukset ovat ihastuttavia. niitä on vuosi vuodelta enemmän nurmella.

Lisäksi niitä löytyy nyt kukkapenkeistä-ilmeisesti muurahaisten kuljettamien siementen myötä.

Pihani ainoa vaalittu sinivuokko.

Ehkä nekin vielä joskus päättävät villiintyä.