Monien kasvien tavoin olen talvilevossa, tai kenties kuin pienet tärkeät eläimet talvihorroksessa..
Ollapa karhu ja nukkua talviunta rauhaisassa luolassa.
Pidän talvesta mutta olen keskittynyt ihailemaan sitä ikkunasta takkatulen lämmössä neuloen.
Oikeasti on ollut kuvankäsittelyongelmia. Siis ihan sellainen perusongelma että kuvat kamerasta eivät välitä siirtyä tietokoneelle. Syitä on monia. Tarpeeksi hitautta ja hankaluutta, niin alkaa koko homma tökkiä. Kiireessä ei ole aikaa istuksia ikuisuuksia koneen äärellä odottelemassa kuvia, jotka lopulta eivät suvaitsekaan näkyä. Silloin savu alkaa nousta korvista ja harmitus on samaa luokkaa kuin kolme vuotiaalla joka ei löydä lempileluaan. Nyt heti!
Lisäksi uusi tekniikka tässä vuoden vaihteessa mullisti elämäni. Nyt opetellaan.
Halusin nyt tulla jakamaan teille kaikille lukijoilleni kuitenkin seuraavan mahtavan kirjoituksen.
Aivan kuin minun ajatukseni joku toinen olisi onnistunut pukemaan sanoiksi.
Klik, klik, linkki kuvan alla...
Pimeässä kasvihuone loistaa kauniisti. Silti nyt huomaa jo päivien pidentyneen ja aurinko kimaltelee jo upeasti keväthangilla...
2 kommenttia:
Voi hiisi noita ongelmia!
Olipa viisaasti pohdittu ja hyvin sanottu.
Hyvää uutta vuotta sinnekin! Nyt on hyvä alkaa heräillä horroksesta, kun aurinko on alkanut paistaa yhä enemmän ja pidempään.
Saila, kiitos että olet pitänyt kuvillasi uskoa kevääseen yllä :)
Joka päivä käyn kurkkaamassa, kommentointi vain tuppaa jäämään...valon lisääntyminen on ihan uskomatonta! Auratuilla asfalteilla huomaa jo auringon voiman, tie ehtii sulaa muutaman hetken aikana minkä aurinko paistaa samaan kohtaan!
Lähetä kommentti