Hyasinttien tuoksua

Liljojen hehkua

Herkkua on siinä monenlaista...

Helleborukset

 Kevään kaipuu... lumi peitti lopultakin puutarhan.

 Takkatulen loimuun hautaudun ja katselen kuvia...

Näissä kuvissa kukkivat Helleborukset 2013 huhtikuussa.

Lisää unikoita

Näköjään värit vääristyvät, nämä ovat luonnossa syvemmän purppuraisia, lilaan tai mustaan vivahtavia, hehkuvia joka tapauksessa.

Tänään kukkivat näin upean punaiset kaunottaret.

Unikot

Rakastan unikoita. Olen monet kerrat varmasti manannut, että olen kylvänyt unikoita vuosien saatossa kilotolkulla. Lopputuloksena joka kerta muutama naurettavan pikkuruinen rääpäle kukka.

Toisilla unikot valtaavat kaikki paikat ja he valittavat kun ne ovat niin isoja rötkäleitä.

Minulla niin pieniä, että hyvä kun paljain silmin näkee!

Olen saanut siemeniä, vaihtanut, ostanut...aina sama lopputulos.

Eikä voi olla kyse maan laadusta, sillä kaikki muu yleensä kasvaa komeana pihallamme.

Tänä vuonna taas urhoollisesti kylvin. Taktiikkani on ottaa kaikki unikonsiemenet isoon pussiin tms. Sitten kulkea ympäri pihaa ja ripotella siemeniä jokaiseen tyhjään kohtaan.

Pakko korjata hiukan, itse asiassa useampi vuosi sitten esikasvatin upeita ' Royal Wedding' unikoita ja ne ovat kukkineet kyllä joka vuosi kiltisti. Olen vain istuttanut ne huonoon kohtaan, mutten uskalla siirtää.

Kohta on aavistuksen liian varjoinen ja sade vaivaa yleensä juuri silloin alkukesällä kun ne kukkivat. Varret taipuvat, kaatuvat, ja nousevat mutkalle ylettämättä silti kovin korkealle.

Valkeat unikot eivät sadetta kestä sitäkään vähää mitä muut värit.

Ilo on siis kovin lyhyt. Kauniita ne kyllä ovat.

Tänä kesänä olenkin ollut ihan ihmeissäni, kun unikoita on alkanut nousta sinne ja tänne.

Kaiken kukkuraksi, upeita suuria unikoita! 

Tänä kesänä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kukkakärpäsiä on ihan hirmuisen paljon.

Ne tuntuvat rakastavan unikoita myös.

Hiukan epätarkkoja ovat kuvat valitettavasti. Aurinkoiset säät ovat olleet nyt koko loppukesän tuulisia.

Unikot ovat ihan mahdottomia kuvattavia tuulessa. On kuitenkin ollut pakko säänätä aina kuvaamaan jokainen yksilö. Ihan vain koska olo on niin epäuskoinen. Kukkiiko tuo tosiaan?!? Samalla saanut pelätä rankkasadetta, joka armottomasti piiskaa terälehdet maahan.

Hassu iiris

Tämä upean värinen kaunotar yllätti ja aloitti kukinnan toissa viikolla. 

Ei haitannut lainkaan. Liekö sateet virkistäneet hänet kukkimaan?

Mene ja tiedä, ensimmäistä kertaa kuitenkin.

Kuten kuvasta hiukan voi päätellä, kyseessä on viime syksynä tehty penkki.

Koko penkin pituudelta päätähtinä ovat iirikset. Siksi ympärillä on paljon tilaa, että pienet taimet saavat rauhassa vallata koko alan. Nyt jo huokailen itsekseni kun mietin, miten autuas olo on näiden kaikkien alkaessa kukkia kilpaa valtaisina pöheikköinä...

Menofiilis

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tämä kortti hyppäsi kaupassa hyllystä silmille.

Kuin muistona kesän upeimmasta reissusta-itseasiassa kahdesta ;)

Tein toukokuussa jo perinteeksi muodostuneen reissun Viron Turiin (Tyriin).

Tällä kertaa poikkeuksellisesti omalla autolla, naisporukalla.

Aiemmin olen mennyt milln minkäkin bussilastin mukana.

Nyt menimme perjantaiksi ja se kyllä kannatti. Ei ruuhkaa. Upea keli ja ihania kasvilöytöjä.

Kaiken huippuna loistava matkaseura.

Kesäkuun lopulla eri seurueella pakkasimme jälleen kimpsumme meidän autoon, noukin matkalaisia matkanvarrelta kuten aiemminkin.

Tällä kertaa suuntasimme Mikkeliin. Siellä treffasimme toiselta puolen Suomea tulleita puutarhatuttuja ja paikallisiakin.

Tutustuimme Kenkäveron pappilan puutarhaan ja miljööseen, söimme upeissa puitteissa lounasta.

Kenkäverossa saimme myös todella hyvää palvelua. 

Kävimme Anjan puistossa.

Uudessa Mikkelipuistossa, jonne on muodostumassa näyttävät näytepuutarhat ja pieni taimistokin ilahdutti matkalaisia.

Illaksi ajoimme vielä tutustumaan yksityispuutarhaan.

Yömme vietimme lyhyesti nukkuen ja sunnuntaina aamu alkoi Tommolan tilalla Leivonmäellä.

Saimme opastetun kiertokäynnin näytemaille ja viihdyimme taimistolla oikein mainiosti!

Varsinainen puutarhurin taivas! Tommolassa saimme loistavaa palvelua ja ilmakin suosi meitä.

Auto täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kasveja suuntasimme kulkumme kohti Hartolaa. 

Matkalla poikkesimme Karoliinan kahvimyllyyn kahville ja oli kyllä paras kahvipaikka maailmassa. Suosittelen lämpimästi! Kannattaa poiketa kun näkee kyltit valtatiellä.

Kodikkaassa talossa on pieni kahvila. Kesällä terassi ja suuri paviljonki pihalla antavat lisätilaa.

Asiakkaita oli paljon- tuvantäydeltä. Silti vaikka meitä ennen kahvila oli pullollaan, meitä ennen jonossa tulvi asiakkaita, meidän reilun 10 hengen porukkamme ja perässämme jono kasvoi vain....saimme nopeaa ja ystävällistä palvelua.

Paras oli ehdottomasti tilanne, kun yksi meistä kysyi missä hänen lämmitetty suolainen piirakkansa on..." vein sen pöytäänne, samoin kahvinne". Ihanaa!

Pääsimme tutustumaan erään puutarhatutun rakenteilla olevaan pihaan. Kaunista oli jo nyt...laajalla tontilla upeat puitteet ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa vaikka mihin.

Tiemme erkanivat. Yhteinen retkemme oli saatu päätökseen ja osa porukkaa käänsi autojensa keulat kohti kotia. Muutaman tiet olivat erkaantuneet jo aiemmin.

Meidän iloinen reissuautomme päätti ihailla harjumaisemia ja teimme yllätyshyökkäyksen matkallamme vielä yhteen ihastuttavaan puutarhaan. Kiitos puutarhatutulle, että otit meidät vastaan lyhyellä varoitusajalla. Käynti oli mahtava elämys.

Pääkaupunkiseutua kohti ajellessa alkoi kello jo kallistua iltaan.

Jättäessäni puolet matkalaisista saimme vielä tutustua pihaan, jossa pysähdyimme.

Vieläkin liikutun, kuten liikutuin silloin illalla.

Olen seurannut puutarhaa kuvista. Nyt näin sen kaiken oikeasti.

Rakkaus puutarhaan, mieletön hyvä olo ja rauha suorastaan henki kaikesta. En osaa sanoin selittää. 

Valtavilla "tiluksilla" kun tietää miten mieletön työmäärä on vaadittu siihen, että kaikki näyttää niin upealta. Sellainen omistautuminen herättää sanatonta kunnioitusta, ainakin minussa.

Kaiken kruunasi kuppi kuumaa yrttiteetä. Eikä mitä tahansa teetä vaan puutarhaystävämme esitellessä pihaa meille, hänen miehensä kipaisi puutarhaan keräämään tuoreet yrtit ja kukat haudutti teen!

En ikinä ole juonut niin hyvää teetä. Olen kuitenkin yrttiteen ystävä ja juonut kupin jos toisenkin elämässäni!

Kiitos!

Kohti kotikontuja pääsimme lähtemään aika myöhään, mutta koko upea viikonloppu oli tuonut niin valtavasti hyvää mieltä, ettei tuntunut missään.

Seuraavina päivinä kyllä väsytti mutta ihmekös tuo ;)

Lauantai aamuna klo 05 olin startannut ja sunnuntaina yöllä olin kotona kahden kieppeillä.

Kyllä maanantaina saikin väsyttää. 

Molempia matkoja yhdistää sama henki. Ihmisiä, osa tuttuja, osa vieraampia. Yhteinen harrastus ja intohimo puutarhaan. Hyvä mieli, antamisen ja jakamisen riemu. Huumori, sydämellisyys.

Uusia reissuja odotellessa!

Kortin kuvan on piirtänyt Berni Parker, kortti on suomalaisen Karto:n painama.

www.berniparkerdesign.com 

www.tommolantila.com

www.kenkavero.fi

www.mikkelipuisto.fi

anjanpuisto.webs.com