perjantai 9. syyskuuta 2011

Sipuliterapiaa

 Talomme pitäisi salaojittaa. Toiveajattelin että homma olisi tehty heti keväällä. 
Olimme ajoissa liikkeellä. 
Noh, byrokratiassa kesti meistä riippumatta ja sopiva kaivuri läheltä oli tietysti sitten jo täysbuukattu siinä vaiheessa kevättä kun meillä olisi ollut tieto mistä kaivaa ja lupa hommaan. 
Sovittiin että kaivurin piti tuleman elokuun lopulla.
Koko kevät meni siis hengaillessa, ennen  kuin selvisi että ei kaivuutöihin edes päästä ennen loppukesää. Sitten koko kesä meni hellettä huiliessa ja sitä loppukesää odottaessa. 
Loppukesä on sujunut kaatosadetta pidellessä ja joka toinen päivä on ollut helteistä ja kaunista ja kiireistä kiitos muun elämän ettei ole missään välissä ollut minkään maailman inspiraatiota kaivaa kukkapenkkejä, kun ei niille kasveille ole enää säilytystilaa eikä kaivurista vielä ole tiennyt milloin se tulee tarkalleen. 
Oikein tyhjäntoimituksen kesäkausi.
*höh ja pöh*

Annoin itselleni luvan ostaa sipuleita, sillä kaivurin jäljiltä jää suuri kukkamaa täytettäväksi ja mikäs sen ihanampaa kuin ropsutella sinne sipuleita koko kevään ja alkukesän iloksi. Perennat ovatkin muuten jo pihassa valmiina odottelemassa uutta paikkaan.
Sipulit ovat aina hankintalistallani viimeisenä, kun pihiys yleensä iskee. 
Nyt on muiden kasvien kohdalla tilanne niin hyvällä tolalla, että voin sijoittaa hyvällä mielellä sipuleihin.

 Allium atropurpureum, viinilaukka. 
Sinilaukan villimuoto Pohjois-, ja Keski-Aasian vuoristopelloilta, ja -aroilta.

 Katselin ja surffailin netissä ja pyörittelin ostoskorin kohdalla silmiäni ja peruutin ajatukseni.
Sitten käydessäni siellä ja täällä ja vähän tuolla ostin pussin ja toisen ja kolmannen. Ei maksanut paljoakaan.
Yhtäkkiä minulla onkin varastoituna kassillinen upeita ja toinen toistaan kutkuttavampia sipuleita. *oho*
Eikä se kaivuri tullut vielä elokuun lopussakaan. Uusrakentajien talopaketeissa pyörii kiire ja raha. 
Salaojat ehtii odottaa syyskuun loppuun.

(Jostain syystä osa kuvista on kääntynyt sivuttain, vaikka kaikki olen samoinpäin kuvannut, eikä tässä blogissa voikaan niitä käännellä. Lataaminen on myöskin niin tökkivää juuri tänään, että en vaihda kuvia enää. Asiayhteys selviää. Keväällä toivottavasti kuvailen näitä kukkivina puutarhassa, nyt nämä kuvat muistilapuksi itselleni, että tunnistan kaikki hienoudetkin niiden noustessa maan uumenista)

Allium Forelock


Allium vineale 'Hair',
Hietalaukkasuvun jalostettu versio. Hietalaukat ovat sukua karhunlaukalle jne. Hietalaukka on alkujaan merenkulkijoiden mukana levinnyt meille päin maailmaa mausteeksi. Tästä tukkaversiosta en uskalla sanoa maustekäytöstä, mutta kukinto oli kerrassaan vinkeän näköinen.
Jossain törmäsin suomennokseen pehkolaukka. Rakkaalla lapsella lie monia nimiä.



Allium falcifolium

Allium oreophilum, lehtolaukka
(tätä on useammasta paikasta ostettuna mutta tämä oli ainoa kuvallinen pussi)


Allium bulcaricum, hajulaukka


Allium aflatunense 'His Excellency' , Ukkolaukka

Allium Giganteum 'Mount Everest', Jättilaukka


Allium albopilosum, tähtilaukka
Näitä pihassa kasvaakin muutama, mutta ne olivat niin ihanan upeita, että piti sada lisää.
Siemeniäkin tekivät paljon vähemmän kuin tavalliset ukkolaukat.

 Allium amplectens, 'Gracefull', koristelaukka
Luonnovaraisena kasvaa Pohjois-Amerikassa.
Nuo kukat ovat kuin metsätähtiä kimppuna.

Allium multibulbosum (Allium Nigrum), mustalaukka

Fritillaria persica, 'Ivory Bells', persianpikarililja

Fritillaria imperialis 'Rubra Maxima' , keisarinpikarililja


Hyacinthoides hispanica, espanjansinililja
(Vanhoilla nimillä: Scilla campanulata, Scilla hispanica)

Galanthus, lumikello (kerrottu)

Leucojum, kevätkello tai kevätlumipisara. 
Jossain pussissa suomennettu Suvikello.
Kello taitaa istua kaikkien suussa niin tiukasti, ettei pisara tartu ikinä käyttökieleen? Noh, olen Virosta edeliskeväänä noita saanut (kiitos mukavan puutarhaystävän) ja pakkohan noita oli napata muutama pussi testiin. Harvemmin olen niitä edes nähnyt myynnissä täällä ja monet väittävät etteivät nämä ole kovin talvenkestäviä kantoja ainakaan takavuosina täällä myynnissä olleet. Virolainen ihanuus kukki kauniisti tänä keväänä, joten uskoa on kova.

Lumikelloakin otin, kun niitä on talon kivijalassa yksi itsestään eksynyt ja vaikka sen siirsin turvaan kaivurilta, en vielä tiedä miten sen käy.

Tulipa 'Sapporo', liljakukkaisia en pystynyt ihan tyystin jättämään kauppaan.
Tulipa 'Orange Emperor'

Tulipa 'Red Shine'

Tulipa 'Holland chic'

Tulppaanit on ihania, mutta minusta ei ole niitä nostelemaan maasta ja kuivattelemaan ja istuttelemaan takaisin parannettuun maahan, siksi tyydyn pääosin ihastelemaan niitä keväisin maljakossa.
Muutama ihanuus oli nyt pakko napata mukaan kuitenkin, etten pelkkiä laukkoja vaan haali.

Kyllä näistä unelmoiden kelpaa sitten kevättä odottaa.

perjantai 12. elokuuta 2011

Ritarit rivissä







Sateenkaaren väreissä

 Tässä aivan pihan perällä hehkuivat toista kuukautta upeasti yhdessä sormustinkukka juurellaan harmaakäenkukkameri. 
Kuva on otettu aivan kukinnan alkupäivinä, joten tuo hohtava punaisuus vain lisääntyi.

Takana taustalla näkyvät marjapensaat ovat jo naapurin. 
Tuo käenkukan pinkki ei tosiaankaan kuulu suosikkeihini. 
Kuitenkin tuolla se hohkasi jopa taianomaisesti vihreää taustaa vasten ja näkyy ihanasti kaukaakin.

 Siellä jossain rikkaruohojen joukossa itse vanhan iirikseni siemenistä kylvämä kaunotar nosti päätään.

 Unikot nousevat joka vuosi jostain.
Heittelen niiden siemeniä aina minne vain ja jätän siemenkodat olemaan.
Unikoita ei voi olla liikaa-liian vähän niitä edelleen on. 
Jostain syystä monet suuret unikot eivät pihassani kasva suuriksi.
   Asia kummastuttaa, sillä yleisesti ottaen jokainen kasvi meidän maassa on tuplasti suurempi kuin missään muualla.


Sormustimia ei vain voi lakata ihailemasta -ja kuvaamasta...

 Punainen kärsämökin kukki, vaikka siirsin sen viime syksynä aika myöhään vähemmän aurinkoiseen paikkaan. Auringossa sen punainen väri haalistui aina hetkessä pois.

Kuva ei kerro aina ihan kaikkea. Kultasateen juurella kukkii komeana kullero-oikeasti oranssinvärisempänä kuin kuvassa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Pionien uhkeutta

 Kuvattuani pionit ensin pihassa, pelastin niiden viimeiset kukat maljakkoon kaatosateen alta.
Olisi oikeastaan pitänyt olla jokin ylitsepursuavan pompöösi maljakko, kultaisilla, prameilla krumeluurikoristeilla.
Noh sellaista ei meiltä löydy, joten pionit näyttelevät nyt pääosaa juuri niin upeina kuin ovat. Voisi vain kuvitella tuon muhkeuden jossain loistokkaan palatsin lipastolla.







Heinäkuisia muistoja

 Tämä ihanuus tarttui mukaani kesälomalla Tukholman Zetaksesta.

 Kaikki loput kukkivat pihallamme. Lomailimme juuri parhaan kukinnan yli mutta sain kuitenkin melkein kaikista vielä napattua valokuvan. Useampi pioni kun kukki ensimmäistä kertaa.

 Heinäkuinen helle helli puutarhaa, mutta rajut ukkossateet piiskasivat säälimättä pionit silmänräpäyksessä.